”Onhan tämä ollut helvetinmoinen matka” – haastattelussa Deceased

Kukapa olisi uskonut, että yksi vuoden 2024 vakuuttavimmista kuolometallialbumeista syntyisi pitkää linjaa vetäneen Deceasedin voimin. Yhtye tekee omaa juttuaan eikä tavoittele paikkaa genren tunnetuimpien joukossa.

25.12.2024

Children of the Morgue on todella väkevä näyttö nelikymppiseltä bändiltä, jonka tulisi kaiken logiikan mukaan olla uransa jäähdyttelyvaiheessa – tai nimensä mukaisesti jo kuollut ja kuopattu. 

Tajusitteko levyä kirjoittaessanne, että nyt niin sanotusti lähtee? 

– Minulla oli todella vahva ennakkofiilis uuden albumin kappaleista, perustajajäseniin kuuluva laulaja-basisti-rumpali Kingsley ”King” Fowley myöntää. 

– Me kaikki tunsimme samoin ja käytimme paljon aikaa hioaksemme jokaisesta kappaleesta parhaan mahdollisen kirjoitusvaiheesta äänityksiin asti. 

Kun teette uusia kappaleita, ajatteletteko niitä livesoiton kautta, vai onko tärkeämpää, miltä ne kuulostavat levyllä? 

– Mietimme hommaa lähinnä studion kautta. Jotkin omista Deceased-suosikeistani, kuten A Very Familiar Stranger ja Fright, eivät ole kokonaisuudessaan hyviä keikkakappaleita. Katsomme siis biisejä aina levytystä ajatellen. 

Children of the Morgue kuulostaa pätevältä nimeltä klassiselle kauhuelokuvalle. Samaa voisi sanoa melkeinpä jokaisesta Deceased-albumin otsikosta aina The Blueprints for Madnessistä Rotten to the Coreen ja Ghostly Whiteen. 

Sanoituksissanne käsitellään kauhukkaita aiheita joko suoraan tai rivien väleissä. Minkälainen kauhuleffa uusi levynne olisi? 

– Se olisi elokuva kuolevista ihmisistä, ja siitä, kuinka he ja rakkaansa käsittelisivät vääjäämätöntä kuolemaa. 

Deceased on ollut kasassa noin 40 vuotta ja uusi albumi on sen yhdestoista. Millaisin mielin katsot taaksepäin näinkin mittavaa uraa? 

– Onhan tämä ollut helvetinmoinen matka. Olen nyt 56-vuotias, joten olen viettänyt bändin parissa noin 75 prosenttia elämästäni. 

– Yhtyeen matkassa on sekä saanut että menettänyt paljon… Avioliittoja ja työpaikkoja, elämää ja kuolemaa. Lapsia, lemmikkieläimiä, sairautta ja terveyttä. Matka on siis ollut pitkä, mutta jatkamme yhä ja odotamme uusia seikkailuja innolla. 

Deceased-julkaisujen sekaan mahtuu laimeampiakin hetkiä, mutta tuotannon yleiskuva on tasainen ja vahva. Yhtye on säilyttänyt underground-asenteensa eikä ole noussut koskaan Yhdysvaltojen tunnetuimpien death metal -nimien, esimerkiksi Cannibal Corpsen ja Suffocationin, joukkoon. 

Koetko, että olette saaneet osaksenne ansaitsemaanne huomiota ja arvostusta? 

– Emme ole välittäneet koskaan maineesta, King tokaisee suoraan. 

– Viihdymme hyvin omana itsenämme omaa juttuamme tehden.

Julkaistu Infernossa 9/2024.