Viimeisimmässä printti-Infernossa sivutaan useammassakin paikkaa sitä, miten metallimusiikki liukastelee paikoillaan eikä pääse eteenpäin vaka vanhojen genreisien edelleen kasassa pitämien raamien puristuksessa. On totta, että raikas ilma olisi ummehtuneessa genressä enemmän kuin paikallaan, mutta silloin tällöin tulee vastaan levyjä, jotka tulittavat tutuilla aseilla niin tehokkaasti, ettei ikkunan avaamista osaa edes kaivata.
Yksi moisista on porilaislähtöisen Mors Principium Estin tuore Dawn of the 5th Era. Sen niin sanotut Göteborg-bändit mieleen tuova melodinen death metal on musiikkia, jota en valtavasti enää (vapaaehtoisesti) kuuntele, mutta niinpä vain bändi on onnistunut ujuttautumaan – jälleen – vuoden kuunnelluimpien metallilevyjen listalleni.
Mikä sitten tekee Dawn of the 5th Erasta paremman kuin tuhat muuta tänä vuonna julkaisua md-genren albumia? Siinäpä onkin kysymys.
Voihan tuota arvella, että yhtyeen monikansallisuus, fakta, että bändin skandityylisen musiikin tekee brittimiekkonen suomalaisavituksella, luo aidosti jotain erilaista. Mutta siltikin: vaikka levyä kuuntelee miten päin, sen sävelet ovat sangen tutun oloisia. Ne on vain pistetty jollain merkillisellä tavalla toimivaan, suoraan nahan läpi porautuvaan järjestykseen. Tässä on kiekko, joka mallintaa täydellisesti sen ajatuksen, että musiikin tiet ovat lopulta tuntemattomat.
Infernon avustajakunta kuutioi juuri vuoden levyjään, ja nähtäväksi jää, kuinka syödyin eväin kasattuja kiekkoja miestemme ja naistemme listoilta löytyy. Ehkäpä tämän lyhyen mietinnön lopputulema voisikin olla, myös ihan peiliin katsellen, ettei musiikkia kannata aina analysoida niin jumalattomasti. Jos kerran toimii, antaa vain play-napin painua – ja painallusten näkyä.
