Metal Hammer -lehti pyysi Opeth-nokkamies Mikael Åkerfeldtia listaamaan uransa varrelta kymmenen hänestä itsestään tärkeintä ja hienointa kappaletta. Ensimmäiseksi Åkerfeldt nostaa esiin Opethin Deliverance-menestysalbumin (2002) nimikkokappaleen, jollaista hän ei pystyisi kirjoittamaan enää tänä päivänä.
”Se oli niin ajassaan kiinni – kaikki sillä levyllä liittyi niin vahvasti vuoteen 2002; soundeista Meshuggah-vaikutteisiin, vaikka se olikin edelleen tunnestavasti Opethia. Se läpäisi monimutkaisuuden muurin ja siitä tuli melkeinpä valtavirran progressiivista death metalia. Asiaa auttoi työskenteleminen (tuottaja) Steven Wilsonin kanssa – hän lähestyi asioita ei-metallisesta kulmasta ja toi ideoita sekä tuotantoon että biisien kirjoittamiseen”, Åkerfeldt muistelee.
Vuosituhannen taite oli Opethille todella menestyksekästä aikaa ja yhtye puski ulos hittilevyjä toisensa perään. Bändi löi lopullisesti läpi Blackwater Park -levyllä (2001) ja putki jatkoi Deliverancella, Damnationilla (2003) ja Ghost Reveriesilla (2005). Åkerfeldt toteaa, ettei muistele noita aikoja mitenkään lämmöllä, vaikka suosio kasvoikin.
”Studiossa oleminen Deliverancea, Damnationia ja Ghost Reveriesia tehdessä oli kamalaa aikaa enkä ollut kovin hyvässä paikassa henkisesti. Se liittyi lähinnä kaikkeen siihen, mitä bändissä tapahtui, ei niinkään henkilökohtaiseen elämääni”, Åkerfeldt myöntää.
”Asiaa ei ainakaan auttanut, ettei minulla ollut yhtään biisejä kirjoitettuna kun menimme studioon. Niinpä tein biisejä öisin ja päivisin äänitin niitä. Se oli aikaa paskaa enkä voi uskoa, että annoin niin tapahtua – ajoin itseni äärirajoilleni ja äänitimme muiden rahoilla levyä ilman että tiesimme yhtään, miltä se tulee kuulostamaan. Mutta se onneksi toimi, vaikkakin äänitysten päätyttyä olin raunioina. Paskani muuttui harmaaksi, se oli kuin liisteriä!”