Teillä on muitakin bändejä. Miksi Skulmagot perustettiin?
– Idea syntyi jollain keikkareissulla vuonna 2013, kun speksattiin Spiderin [kaikki instrumentit] kanssa, että pitäisi demottaa brutaalia jenkkityylistä ysärikuoloa. Jaamme läheisen suhteen mainittuun tavaraan. Sen parissa on tullut käytännössä kasvettua, ja se dominoi edelleen omia soittolistoja, solisti Ulti-Make paljastaa.
– Tuolloin projekti oli vasta idea, ja bändin nimi syntyi seuraavana vuonna, jälleen jollain keikkareissulla, jolloin homma otti askeleen eteenpäin. Alkuperäinen nimi oli muuten Toilet Skul, joka päätyi kappaleeksi ensimmäiselle ep:lle [Fascinated by Disgust, 2015].
Ovatko sanoituksenne puhdasta fantasiaa vai löytyykö niistä totuuspohjaa?
– Tekstien sisällöt ovat sotkuisaa tavaraa, koska olemme kovia Cannibal Corpse -faneja. Teemat liikkuvat rajun kidutusfantasian, pakkomielteisen tappamistouhun ja muun hämmentävän puuhastelun parissa. Osa stooreista on täyttä fantasiaa, ja osaan on haettu verkon syövereistä ja alan julkaisuista taustaa vanhoista mäsläyskeisseistä. Joka biisissä joku kuitenkin ottaa hittiä ja pahasti, myös agitaattori itse.
Millainen Skulled to Deathin äänitysprosessi oli, ja vastaako lopputulos sille asetettuja odotuksia?
– Oma soundi löytyi aika helposti, ja meidän äänitysprosessit ovat hyvin suoraviivaisia. Meillä on rento ote, ja hommia tehdään kun on hyvä flow päällä. Vaikka olemme vain kahden miehen operaatio, kalenterien ja aikataulujen yhteensovittaminen on ollut välillä haastavaa, ja nauhoitussessioiden välissä on saattanut olla pitkiäkin taukoja.
– Soundiin olemme hakeneet mahdollisimman synkkää ja eviliä tunnelmaa, ja onnistuimme siinä jopa paremmin kuin odotimme. Soundeja tai mitään muutakaan ei ole juuri jälkikäsittelyssä hierottu, eli aika luomuna ollaan lyöty liejut narulle. Vaikka tässä ei olla millään ristiretkellä kapinoimassa nykypäivän digimössöä ja ylituotettuja julkaisuja vastaan, on hauska huomata, että levyn miltei demomaiset soundit aiheuttavat heti sydämentykytyksiä larppaajien ja nettihevareiden keskuudessa.
Mitkä ovat Skulmagotille ne tärkeimmät bändit, ja löytyykö vaikutelistalta yllättävää kamaa?
– Ei varmaan tule yllätyksenä, että alkupään Cannibal Corpse, ja varsinkin The Bleeding, on Skulmagotille Graalin malja. Itselleni vahvoja vaikuttajia ovat olleet myös Immolation, Deicide, Broken Hope, Brutality ja niin edelleen. Lista on loputon.
– Vaikutuksia kuuluu varmasti myös 90-luvun puolivälin brutaalimmasta tavarasta, kuten Dying Fetusista. Mukana on myös grindcoresta ammennettuja vaikutteita, ja mainitaan vielä Paralysis ja Morpheus Descends. Yllättävän monia eri elementtejä ovat kuulijat tuoneet esiin.
Albumilta ei löydy moderniin kuolometalliin viittaavia piirteitä, ja levy ilmestyi ennen cd:tä kasettina. Palvotteko old school -meininkiä ihan tarkoituksella?
– Palvominen ei ole itsetarkoitus. Tässä hommassa on enemmän omaa kuin lainattua, emmekä apinoi mitään erityistä tyyliä, vaikka tutut elementit ovatkin mukana.
– Jotain on tehty oikein, kun ug-kassulafkat ovat olleet kiinnostuneita niin Euroopassa kuin Jenkeissäkin. Saimme kasettidiilin Jenkkeihin molemmille julkaisulle, ja kuhina operaation ympärillä on yllättävän positiivista. Tässähän pitää ruveta kokoamaan rivejä livekokoonpanoa varten!
Julkaistu Infernossa 9/2018.