Huomattavan hyväntuulinen ja hauskan oloinen laulaja Tony Foresta aloittaa puhelun pahoittelemalla. Mies on käynyt ottamassa hetkeä aiemmin neljännen koronarokotteensa ja tuntee olevansa ”aivan vitun pihalla” kaikesta.
– Halusin pelata varman päälle, sillä lähdemme pian kiertueelle. Meillä on helvetisti keikkoja ja todella moni tyyppi luottaa minuun, joten haluan varmistaa, että olen tehnyt kaiken voitavani.
Foresta kertoo, että yhtyeellä on tiedossa keikkoja niin Midnightin, At the Gatesin kuin Anthraxin kanssa. Viimeisimmän kera yhtye rantautuu lokakuussa myös Suomeen.
– Mikä olikaan se festivaali, Tuksa? Tuska? Se oli todella siisti festari. Se saattaa olla ainoa kerta, kun olemme soittaneet Suomessa.
Laulaja vaikuttaa yllättyneeltä, kun kerron, ettei Municipal Waste ole soittanut Tuskassa, mutta muita esiintymisiä on kertynyt peräti kuusi kappaletta.
– Olemmeko käyneet siellä kuusi kertaa? Ai jaa! Muistan vain, että Suomessa kaikki ovat todella mukavia ja viehättäviä ja siellä on aina hauskaa. Minulla on kova ikävä sinne! Viime kerrasta on todella kauan. Toivottavasti ihmiset tykkäävät yhä thrash metalista.
Foresta kertoo yhtyeen tekevän kiertueella ennennäkemättömän vedon kasaamalla settilistan erityisesti uuden albumin, heinäkuussa ilmestyneen Electrified Brainin kappaleista.
– Soitamme yleensä paljon vanhaa paskaa, mutta nyt aiomme vetää runsaasti uusia biisejä. Uskomme tähän levyyn ja olemme valmiita pusertamaan siitä kaiken irti.
– Luulen, että monet tyypit, jotka eivät ole olleet fanejamme aiemmin, tulevat pitämään levystä kunhan vain kuulevat sen. Se on missiomme. Aiomme näyttää kaikille, että tämä levy on oikeasti todella hyvä!
Hiljaa hyvä tulee
Forestan puheet eivät ole pelkkää itsekehua ja maalailua, sillä Electrified Brain on todellakin yhtyeen parhaimmistoa. Osasyynä tähän on varmasti se, että albumia työstettiin ilman kiirettä ja juuri niin kauan, että kaikki olivat tyytyväisiä.
– Yritimme hosua, kun aloitimme levyn tekemisen. Kun koko maailma pysähtyi täysin, arvioimme tuotoksemme uudelleen ja aloitimme alusta. Korjasimme kaikki asiat, jotka eivät miellyttäneet meitä, mutta tiesimme, että meillä on kasassa hyvät ainekset.
Yhtye lupaili edellisen levynsä Slime and Punishmentin ilmestymisen aikoihin vuonna 2017, ettei sen seuraajaa tarvitsisi odottaa viittä vuotta. Muistutus tästä naurattaa Forestaa.
– No joo, tavallaan aloitimme levyn tekemisen jo vuonna 2019, mutta keikkailu piti meidät aivan liian kiireisinä. Pistimme pihalle The Last Rager -nimisen ep:n siitä materiaalista, jota olimme saaneet valmiiksi siihen mennessä.
Laulaja huomauttaa, että uusien biisien tekeminen on pitkä prosessi, jos on jatkuvasti tien päällä. Lisäksi kaikilla jäsenillä on muitakin bändiprojekteja, joten hommaa riittää.
– En halua olla bändissä, jonka on pakko julkaista uusi levy kahden vuoden välein. Sellainen pilaa koko jutun. Keskityn ja otan mieluummin aikani, jotta voin kirjoittaa parasta mahdollista paskaa!
– Voi olla, että seuraavan levyn ilmestyminen vie taas viisi vuotta. En halua oikeastaan edes ajatella koko asiaa.
Yhtye on kehitellyt hämyisiä, kauhuleffatyylisiä tarinoita, jotka jatkuvat tavallaan levyltä toiselle. Laulaja painottaa, että kappaleiden aiheet ovat paljon monipuolisempia kuin moni ajattelee.
– Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset pitävät meitä yhden jutun bändinä. Tunnetuimmat biisimme kertovat alkoholista ja mutanteista, jotka ovat hauskoja aiheita, mutta sen lisäksi on paljon muutakin.
– Yritämme olla jämähtämättä yhteen juttuun. Levyillämme on 14–15 biisiä, joten tulisin hulluksi, jos laulaisimme vain yhdestä aiheesta. Mielestäni olemme vaihdelleen teemoja tarpeeksi pitääksemme homman mielenkiintoisena itsellemme.
Foresta ottaa esimerkiksi 10 Cent Beer Night -nimisen kappaleen ja sanoo, että sen voisi helposti ajatella kertovan ryyppäämisestä.
– Se kertoo oikeasti pesäpallomatsista, jossa alkoi jäätävä mellakka, koska siellä myytiin kymmenen senttiä maksavaa kaljaa. Se tapahtui oikeasti! Opetamme ihmisille siis myös historiaa, sillä jonkunhan sekin täytyy tehdä, laulaja nauraa.
Toinen perhe
Foresta kertoo biisinkirjoittamisen jakautuvan melko tasaisesti bändin kaikkien jäsenten kesken.
– Itse en oikeastaan soita kitaraa tai mitään, mutta tykkään olla vaikuttamassa biisirakenteisiin.
– Olemme aika äänekkäitä, joten jos joku ei tykkää jostain, se tulee aina ilmi. Ehkä juuri siksi olemme pysyneet yhdessä niin pitkään. Meillä yksi tyyppi ei tee kaikkea, joten emme joudu painimaan pursuilevien egojen kanssa. Olemme myös hyvin kilpailuhenkisiä! Jos joku tekee enemmän biisejä kuin minä, tunnen olevani laiskuri ja motivoidun itsekin.
Foresta on yhtyeen pääsanoittaja, mutta saa välillä apua bändikavereiltaan, jos jumittuu kirjoittaessaan pahasti.
– Teemme mitä tahansa saadaksemme homman hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla. Kuuntelemme toisiamme ja saamme inspiraatiota myös siitä.
Wasten ydinjäsenet eli kitaristi Ryan Waste, basisti Land Phil, rumpali Dave Witte ja Foresta ovat pitäneet yhtä yli 18 vuotta. Kakkoskitaristi Nick Poulus liittyi yhtyeeseen vuonna 2016.
Laulaja kertoo nelikon pysyneen yhdessä osittain siksi, että bändi on soittajille kuin toinen perhe.
– Yritämme olla käymättä toistemme hermoille ja tuemme toisiamme kaikin tavoin. Koetamme pysyä nöyrinä ja maanpinnalla, siinä määrin kuin se on mahdollista.
Ennen Poulosia bändi kulki yhden kitaran voimin. Uusimman jäsenen ansiosta koko jengi on kehittynyt soitintensa kanssa ja soi nykyään tiukemmin.
– Osa uuden levyn sooloista on parhaita, mitä olemme ikinä tehneet. On hauskaa, että sanon näin, sillä vihasin kitarasooloja, kun perustimme bändin. Olen luonteeltani punkkari ja halusin tehdä minuutin mittaisia biisejä, joissa ei saa olla missään nimessä sooloja.
– Nykyisin tilanne on päinvastainen, rakastan niitä! Yllytin Nickiä jopa lisäämään niitä – myös sellaisiin kohtiin, joissa niitä ei olisi tarvinnut olla.
Selvä meininki
Yhtyeen musiikkia kuvaillaan usein party thrashiksi, joka juontaa todennäköisesti juurensa vuoden 2007 menestysalbumista The Art of Partyingista. Toisinaan bändin menoa kutsutaan hieman naljailevaan sävyyn pizza thrashiksi.
– Party thrash on kiva termi, mutta pizza thrash on tyhmä. Sen voisi ottaa jopa loukkauksena!
Ryhmä on pitänyt kiinni omasta tunnistettavasta tyylistään. Biisit ovat nopeita ja aggressiivisia, eikä yhtye näe tarvetta sen suuremmalle suunnanmuutokselle.
– En halua tehdä Metallican Black Albumilta kuulostavaa levyä vain siksi, että joku kriitikko haluaa kuulla meiltä jotain erilaista. Kirjoitamme ja soitamme mitä haluamme, ja koen, että fanimme arvostavat meitä juuri sen takia.
Ryan Waste kertoi kymmenen vuotta sitten Infernon sivuilla, että juo vähintään viisi kaljaa ennen keikkoja, sillä soittaminen olisi muuten liian helppoa. Foresta nauraa ja kertoo meiningin olevan nykyään aivan toista.
– Olemme lopettaneet raskaan ryyppäämisen ja Ryan juo enimmäkseen alkoholittomia oluita. Itse tykkään ottaa viskishotin ennen lavalle menoa, sillä se auttaa rentoutumaan. Vaikka olen ollut tässä bändissä 22 vuotta, yleisön edessä esiintyminen jännittää yhä.
– En halua vetää räkäkännejä, koska silloin olen lavalla aivan paska. Keikkamme ovat siis täysin erilaisia kuin kymmenen vuotta sitten. Ehkä meistä on tulossa vanhoja!
Julkaistu Infernossa 7/2022.