Pitkästä aikaa lavalle kitaroineen noussut K.K. Downing kuvailee kokemusta: ”Olihan se melkoinen pyörremyrsky”

Downing nousi lavalle Bloodstock-festivaaleilla ex-Manowar-kitaristin bändin kanssa.

Entinen Judas Priest -kitaristi K.K. Downing teki viime viikonloppuna Ranskan Bloodstock-festivaaleilla harvinaisen vierailun lavalle entisen Manowar-kitaristi Ross the Bossin keikalla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 2009, kun Downing on nähty lavalla soittamassa kitaraa. Downing kertoi ensitunnelmistaan heti esiintymisen jälkeen The Unchained Rock Show’lle ja totesi kaiken tapahtuneen hyvin nopeasti ja hektisesti.

”Olihan se melkoinen pyörremyrsky. Sanoinkin muille jätkille, että oloni oli kuin helikopterista pudottautuneella benji-hyppääjällä – kesti parikymmentä sekuntia ennen kuin edes tajusin, missä olen. Mutta sen jälkeen kaikki oli hyvin”, Downing tuumaa ja kertoo, miten päätyi lavalle juuri Ross the Bossin kanssa.

”Ross on ollut menossa mukana kauan ja ne jätkät ovat täyttä metallia, kuten minäkin. Alun perin minun piti tulla tänne vain vastaanottamaan palkinto ja minulle sanottiin, että sinähän nouset lavalle, joten haluaisitko ottaa kitaran mukaan. Totesin, etten ole mikään Ed Sheeran, en lähde lavalle yksin kekkuloimaan. Sitten minulle ehdotettiin, että mitäpä jos liityn Rossin kelkkaan. Siinä oli järkeä – he ovat kvartetti ja minä tulen mukaan muodostamaan kitaraduon.”

”En missään nimessä halunnut sen häiritsevän heidän settiään vaan tulisin ihan loppuvaiheessa vain vierailemaan. Eikä mielestäni ole ollenkaan hassumpaa kokeilla tällaisia juttuja. Kenties tästä syntyy vielä trendi, että bändit esiintyvät tällä tavalla yhdessä.”

Downing harmittelee ainoastaan sitä, ettei yhdestä keikasta saa samanlaista fiilistä irti kuin pitkästä kiertueesta, varsinkin kun keikkaa edeltänyt yhteinen aika bändin kanssa jäi sekin hyvin lyhyeksi.

”Osa tyypeistä lensi Los Angelesista Pariisin kautta tänne samana päivänä kun meidän oli tarkoitus treenata. Onnistuimme sentään löytämään tunnin yhteistä treeniaikaa sitä seuraavana päivänä. Se oli sellaista jamittelua, paljon improvisaatiota.”