”Pohjoinen Kalifornia ei ole niin aurinkoinen” – haastattelussa Testament-kitaristi Eric Petersonin Dragonlord

Kun Testament-kitaristi Eric Petersonilla on aikaa, hän heittää ruumismaalit naamaan ja herättää eloon black metal -projektinsa Dragonlordin.

Testamentin kiertuebussi on parkissa Helsingin ydinkeskustassa. Ulkona käy hyytävä lopputalven viima, mutta nightlinerin sisällä on lämpöinen tunnelma. Ihmisten ulkonäön ruotiminen on aika turhaa hommaa, mutta pakko todeta, että Eric Peterson on niitä ukkoja, jotka eivät tunnu vanhenevan laisinkaan. Ikinuori kitaristi ojentaa vesipullon, ja isken nauhurin täyteen toimintaan.

Vaikka Peterson on tehnyt uransa Testamentissa, emme nyt rupattele thrashin jättiläisestä vaan astetta tummemmasta paahdosta, Petersonin vuonna 2000 alkunsa saaneesta Dragonlord-sivuprojektista.

Lohikärmesloordin debyytti Rapture ilmestyi vuonna 2001 ja kakkoskiekko Black Wings of Destiny 2005. Kolmentoista vuoden jälkeen on vihdoin aika uuden Dragonlord-levyn, kun pitkään valmisteltu Dominion on purkitettu ja Testament-keihästäjä saa päästää sisäisen bläkyminänsä valloilleen melodisen ja ysärihenkisen mustan metallin myötä.

Odottavan aika on pitkä

Eric Peterson, miksi uuden levyn tekeminen kesti niin vietävän kauan?

– No, siinä oli kaikenlaisia esteitä. Olin jo valmistautunut tekemään tätä hommaa, kun Testament päättikin yllättäen lähteä rundille. Siinä meni kuukausia. Sitten oli haasteita rumpalin kanssa. En saanut häneen enää yhteyttä, hän ei vastannut soittoihin. Siinä oli jotain henkilökohtaisia ongelmia.

Jutustelun aikana käy selväksi, että Peterson on todella saanut odottaa sopivaa hetkeä projektilleen. Ongelmat kuitenkin ratkesivat yksi kerrallaan.

– Joku kertoi minulle sällistä nimeltä Alex Bend, joka soittaa Triviumissa. Kelasin, että hän on kenties turhan nuori. Sitten kävi ilmi, että tunsin hänen isänsä nuoruudessani. Faija oli tosi cool jäbä, jonka kanssa kuuntelimme aikoinaan paljon Earth Wind and Firea ja Commodoresia sun muuta, paljon funkia, Peterson selittää. 

– Alexin esikuvia ovat kuolometallimuusikot. Kun tapasin hänet ensi kertaa, hän ei tiennyt keitä Ian Paice tai Neil Peart ovat. Minun piti sitten hieman valistaa häntä. 

Peterson on silmin nähden tyytyväinen uuden kannumiehen kykyihin. 

– Alex soittelee viikonloppuisin kirkossa ja vetelee gospelia. Hän kykenee myös tulittamaan blastbeatiä ikuisesti, eli hän on todella monipuolinen rumpali.

Rumpaliongelma siis ratkesi, mutta sitten tuli taas uusi kiertue Testamentin kanssa, eikä Petersonilla ollut tarpeeksi aikaa tehdä omia juttujaan valmiiksi. Mies ei muistele kokemuksiaan lämmöllä.

– On hullua, että tämän levyn musiikki syntyi tosi nopeasti, mutta en vain saanut tilaisuutta tehdä levyä. Oli rahat studiota varten ja kaikki. Palattuani kerran kiertueelta aloin melkein itkeä. Tuntui todella vahvasti siltä, etten kerta kaikkiaan saa levyä tehtyä.

Eivätkö sivuprojektit ole yleensä rentoja ja hauskoja juttuja?

– Okei, kun pääsin tekemään levyä, se oli rentouttavaa ja hauskaa. Kun odotin kiertueella, että pääsisin hommiin, se ei ollut. Usein minun piti venttailla muita tyyppejä. Hommat sujuivat kuitenkin todella hienosti, kun lopulta pääsimme studioon. Rummuissa meni aikaa eniten. Alex kelaili aluksi, että rummut olisi purkitettu kolmessa päivässä. Tiesin, että siihen menee paljon enemmän aikaa. ”No, ehkä neljä päivää”, hän sanoi, mutta se oli biisi per päivä.

Tahto ennen taitoa

Peterson hoitelee Dragonlordissa kitaran lisäksi myös laulut, jotka ovat tyyliin sopivasti lähinnä rääkyosastoa.

– Otin laulutunteja, ja opin niiden aikana, etten ole varsinainen laulaja, en ole Dio, hah hah. Minulla on kuitenkin tahtoa, ja laulaminen on kuin näyttelemistä, siinä mennään tiettyyn rooliin. Ja kun minä pääsen sisälle johonkin rooliin tai hahmoon, jälki on hyvää. En yritä osua täydellisesti nuottiin tai rääkyä oikealla tavalla, vaan astun hahmoon ja annan mennä.

Millaista on tehdä musiikkia Dragonlordille? Tarvitaanko siihen jokin tietty tunnelma, mustia kynttilöitä kenties?

– On siinä vähän sitäkin. Musiikki ei ole niin kitaran varassa kuin Testamentilla. On orkestraatiojuttuja ja koskettimia.

Peterson elävöittää kuvailuaan imitoimalla orkesterin ääniä.

– Toisinaan studiossa joutuu ihan sanomaan, että tuossa kohtaa kitaraa hiljaisemmalle, koska se ei ole siinä pääosassa. Dragonlordissa on enemmän kerroksia ja sitä rakennetaan eri tavalla.

Dragonlord on Petersonin yhtye, mutta suuri osa sen musiikista syntyy hänen ja kosketinsoittaja Lyle Livingstonin sessioissa, joissa miehet heittelevät ideoita ja rakentavat juttuja yhdessä. Sanoituspuolella on apuna Del James, joka tekstittää myös Testamentille.

– Kaikki melodiat, ideat ja tarinat tulevat minulta. Laitan Delille jonkin kehyksen ja avainsanoja, ja hän muokkaa ne sitten oikeaan muotoon. Hän pistää minulle tekstin ja heittää, että ”luulen että tarkoitit tätä”, ja minä sanon että ”vau, juuri tuota meinasin”, Peterson kuvailee hekotellen.

– Toisinaan on vain ajatuksia joistain hirviöistä ja lohikäärmeistä, ja sitten ne alkavat asettua tarinaksi. Tällä levyllä on ollut jo demoista lähtien mukana kuvataiteilija, joka tekee bookletin kuvat. Se on eräänlainen graafinen novelli, jossa esiintyy sanoitusten inspiroimia hahmoja ja maisemia.

Peterson alkaa kaivella puhelimestaan todistusaineistoa.

– Katsohan, tällaista on tulossa, Peterson näyttää innoissaan.

Naisia, lohikäärmeitä ja mystisiä maisemia kuhisevat kuvat ovat kieltämättä vaikuttavia. 

Mustat juuret

On mielenkiintoista, että aurinkoisesta Kaliforniasta tuleva thrash metal -veteraani alkaa soittaa melodista blackiä…

– Pohjoinen Kalifornia ei ole niin aurinkoinen, Peterson keskeyttää. – Meillä on paljon metsää, usvaa ja eläimiä. Takapihallani on kauriita ja hirviä. Kerran, kun avasin ikkunan, hirvi seisoi ihan edessä töllistelemässä. Se olisi voinut loikata helposti sisään, hah hah.

Petersonin black metal -innostus johtaa yllättäen kauas menneisyyteen.

– Kun Testament oli vielä Legacy, poseerasimme ensimmäisissä kuvissamme hautausmaalla corpse paintit naamassa. Meitä oli silloin vain minä, Greg Christian ja Louie Clemente. Silloin ei tietenkään vielä puhuttu corpse painteista, emmekä ajatelleet olevamme black metalia. Minä vain diggailin sellaisia bändejä kuin Celtic Frost, Angel Witch ja Mercyful Fate, ne olivat esikuviani. Juureni ovat tuolla, enkä siis saanut mitään black metal -innostusta yhtäkkiä 90-luvulla.

Dragonlordin ensiaskeleet otettiin kuitenkin kyseisen vuosikymmenen lopussa.

– Ihan ensimmäinen kerta, kun Dragonlord-homma alkoi nousta mieleen, oli Testamentin The Gathering -levyn aikoihin. Sävelsin, sanoitin ja lauloin biisin nimeltä Legions of the Dead. Soitin sen silloiselle Testament-rumpalille Dave Lombardolle, ja hän sanoi että ”dude, you should make a project”, Peterson muistelee naureskellen ja Lombardoa imitoiden.

Hän on silminnähden innoissaan Dragonlordista, mutta keikat ja muu tuleva on vielä haastatteluhetkellä auki. Dominion-levykin julkaistiin lopulta vasta 21. syyskuuta.

– Katsotaan, miten tämä menee. Minulta on tulossa sarjakuva, jossa seikkailee black metal -sankari nimeltä Burner. Hän lähtee kotiplaneetaltaan kohti Maata ja kulkee eri aikakausien läpi etsien pahoja tyyppejä ja rangaisten heitä. En halunnut hänestä mitään saatanallista hahmoa, vaan hän on ikään kuin ihan omalla alueellaan. Hän tekee rajuja juttuja, mutta hyvästä syystä.

Dragonlordin biisit kietoutuvat kyseiseen tarinaan. Peterson halusi levylle hieman erilaista mainosta, koska bändi kulkee tahtomattaankin omia polkujaan.

– En voi vain kertoa Testamentin jätkille, että lähden nyt kolmeksi kuukaudeksi kiertueelle. Niinpä teen Dragonlordin kanssa jotain hieman erilaista, jotta saan homman lentoon. Ehkä myöhemmin tapahtuu jotain, saa nähdä. 

Julkaistu Infernossa 8/2018.