Iron Griffinin nimikko-ep (2017) ja uunituore Curse of the Sky -kokopitkä sisältävät hyvin orgaanista ja aidolta kuulostavaa 1970-luvulta ammentavaa käppäheviä – siis sanan parhaassa merkityksessä.
Oletko aina ollut vanhakantaisen hevin ystävä, vai valikoituiko linja tällaiseksi ainoastaan Iron Griffiniä varten?
– Perinnetietoinen ja vanhakantainen käppähevi on leipätyöni musiikin saralla, enkä osaa nähdä itseäni tekemässä muunlaista metallimusiikkia. Etsin jatkuvasti uutta musiikkia ja haluan kantaa oman korteni kekoon, kaikista instrumenteista ja biisinkirjoituksesta vastaava Räsänen vakuuttelee.
Mikä mahtaa olla tämä levyn otsikossa esitelty ”taivaan kirous”?
– Sehän on tietenkin ilmaus itse rautaisesta aarnikotkasta, joka viljelee taivaalla tuhoa ja epätoivoa! Tai sitten se on jotain ihan muuta. Kuulija voi tehdä omat johtopäätöksensä lukemalla sanoituksia.
Albumin tekstit ovat korvakuulolta melko mahtipontista kamaa, niin sanottua perinteistä heavy metal -pullistelua. Onko sanoituksissa mitään totuuspohjaa?
– Puhtaasti fantasiatarinoilla mennään. Edellä tulee ehdottomasti musiikki, johon teen sitten sopivat lyriikat.
Levyn laulupuolesta vastaa kovaa ja korkealta tulkitseva Maija Tiljander, jonka ääni istuu levylle äärimmäisen hyvin. Ep:llä mikrofonin takana seisoi puolestaan sessiojäsenen virassa ollut Toni Pentikäinen.
Oliko sinulle alkujaankin selvää, että kokopitkällä tulee esiintymään naislaulaja?
– Ei. Tein biisit ja demottelin laulut itse. Tarkoituksenani oli kyllä värvätä laulaja, jonka äänestä löytyy nimenomaan voimaa, ja Maijaltahan sitä löytyy!
– Sukupuoli oli tässä asiassa ihan toissijaista, mutta kun pidimme ensimmäiset demosessiot Maijan kanssa, olin varma, että tästä tulee hyvä. Jouduin toki rukkaamaan lähestulkoon kaikki biisit uusiksi, että ne istuivat Maijan äänialaan, mutta tehty työ todellakin kannatti.
Heavy metal on useimmiten parhaimmillaan lavalla, ja myös Curse of the Skyn meiningistä kuulee, että letkeästi lönkyttelevät kappaleet suorastaan huutavat pääsyä keikkailevan kokoonpanon käsiteltäviksi.
Uudella levyllä musisoivat Räsäsen ja Tiljanderin ohella koskettimia soittava F. F. Nieminen ja akustisen kitaran soiton taitava Kasperi Puranen, mutta keikkailevaksi kokoonpanoksi yhtyeestä ei ole vielä ollut.
– Iron Griffin on toistaiseksi yhden miehen bändi sessiomuusikoilla höystettynä. ”Oikean bändin” kasaaminen on toki haaveeni, mutta juuri tällä hetkellä ajan ja resurssien puute estää sitä tapahtumasta. En edes tiedä, mitä soitinta itse soittaisin! Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan…
Julkaistu Infernossa 4/2019.