Yhdysvaltalainen progressiivisen rockin veteraanibändi Mastodon on elänyt keikkarintamalla hiljaiseloa koko koronapandemian ajan. Vaikka monet muut yhtyeet ovat tehneet erilaisia livestream-keikkoja, Mastodonia ei ole nähnyt tietokoneen näytöllä kuin Youtubesta katselemalla.
Poikkeuksena sääntöön on yksi bändin kotikaupungin Atlantan valtaisassa Georgia Aquariumissa vedetty akustinen keikka, jolla yhtyeelle piti seuraa nettikatsojien lisäksi valtavissa akvaarioissa uiskenteleva eväkäs yleisö.
Lisäksi yhtye julkaisi viime vuonna Medium Rarities -kokoelman, jolle kerättiin albumien ulkopuolelle jääneitä raitoja sinkuilta, soundrackeiltä ja muista lähteistä. Kerättävää riittää, sillä Mastodon on pukannut uransa aikana ahkerasti erilaisia erikoisjulkaisuja. Kokoelma antoi yhtyeen fanien keikkaköyhälle ajanjaksolle jotain pureksittavaa.
Positiivinen ongelma
Mastodon on keskittynyt pandemian ajan uuteen musiikkiin, ja luovuus onkin päässyt tällä ajanjaksolla todelliseen kukkaan. Puolentoista vuoden aikana on syntynyt musiikkia jopa liiaksi asti, kun yhtyeen kaikki jäsenet innostuivat kirjoittamaan materiaalia aktiivisesti.
– Pandemia ei vaikuttanut meihin henkilökohtaisella tasolla negatiivisesti, luojan kiitos. Sen sijaan se mahdollisti sen, että pystyimme kirjoittamaan musiikkia rauhassa reilun vuoden ajan, eikä meillä ole ollut koskaan näin paljon aikaa albumin kirjoittamista varten, yhtyeen basisti-laulaja Troy Sanders toteaa Floridan-kodistaan käsin Zoom-keskustelussa.
Sanders kertoo yhtyeen kirjoittaneen pandemian aikana kaikkiaan 30 kappaletta. Basistin mukaan määrä on normitilanteeseen verrattuna kolminkertainen. Bändi työsti ideoita kappaleiksi yhden biisin päivävauhtia. Jossain vaiheessa materiaalin määrä ylitti runsaasti normaalin albumimitan. Yhtye oli siis positiivisen ongelman edessä.
– Siinä kohtaa piti viheltää peli poikki, sillä kymmenenkin biisiä riittää levyä varten. Niistäkin yleensä jätetään vielä pari kappaletta pois.
Alkuun yhtye oli sitä mieltä, että on työstämässä normimittaista seuraajaa vuoden 2017 Emperor of Sand -albumille. Mastodon oli kuitenkin pyöritellyt jo vuosien ajan puoliksi huumorilla ideaa tuplalevyn tekemisestä. Aikaa sellaisen kirjoittamiselle ei vain koskaan löytynyt.
Sandersin mukaan kaikkiin demotettuihin kappaleisiin ehti syntyä vahva suhde. Teoksille muodostuu aikaa myöten oma identiteettinsä ja soundinsa.
– Kun valikoimme kappaleita levyä varten, totesin bändikavereilleni, etten haluasi jättää yhtäkään niistä pois. Rumpali Brann Dailor totesikin, että miksi emme tekisi tuplaa, kun kerran olemme siitä niin pitkään puhuneet.
Dailorin mielestä tuplalevyn julkaiseminen olisi odottamaton veto sen sijaan, että yhtye julkaisisi ep-levyjä tai sinkkuja. Mastodon on juuri se yhtye, jonka kannattaa tehdä tuplalevy.
– Olin Brannin kanssa samoilla linjoilla, sillä Hushed and Grim ei ole albumi, joka on ladottu täyteen pelkkää raskasta kitaravallia sisältäviä kappaleita.
Sandersin mukaan 88 minuuttia kestävä ja 15 kappaletta sisältävä tuplalevy on monipuolinen musiikillinen matka, joka sisältää niin raskasta, synkkää kuin outoakin menoa. Kaikkea on paljon, mutta materiaali ei ole yksiulotteista.
– Pidämme uudesta levystä todella paljon, ja uskon sen olevan kuuntelijoille yhtä mielenkiintoinen kuin meillekin.
Sanders arvioi Mastodonin fanien olevan sen verran pitkäjänteistä porukkaa, ettei laajakaan albumikokonaisuus puuduta heitä.
– Heillä on varmasti kärsivällisyyttä lähteä musiikilliselle matkalle kanssamme. En usko striimauksen aikakauden olevan tupla-albumillemme mikään uhkatekijä.
Tupla-albumin kappaleet löysivät paikkansa kokonaisuudesta kohtuullisen nopeasti. Jokainen bändin jäsen kasasi mieleisensä kokonaisuuden, ja ne suodattamalla saatiin aikaan lopullinen järjestys. Yhden kappaleen paikka oli selvillä ensihetkestä lähtien.
– Gigantium piti panna viimeiseksi kappaleeksi. Siinä on kannustava ja toiveikas tunnelma. Se on albumin lopussa kuin kirkas valonsäde, joka kertoo kaiken muuttuvan lopulta hyväksi.
Suruun verhottu albumi
Mastodonin diskografiaan ei mahdu kuin muutama albumi, joilla ei ole varsinaista teemaa. Hushed and Grim tipahtaa taas teema-albumeiden jatkumoon Crack the Skyen tai Emperor of Sandin rinnalle.
Mastodonille tyypillisesti teema ei syntynyt iloisissa merkeissä. Yhtyettä sen uran alkumetreiltä asti luotsannut manageri Nick John menehtyi haimasyöpään vuonna 2018. Neljätoista vuotta Mastodonin rinnalla kulkenut manageri oli kuulemma kuin bändin viides, piilossa ollut jäsen.
Sanders kuvailee Johnia yhtyeen suurimmaksi faniksi ja persoonaksi, jonka vaikutusta yhtyeeseen ja sen jäseniin ei voi mitata oikein millään tavalla. Johnin kuoltua Mastodon lopetti hetkeksi kaiken toimintansa.
Normaalisti pulppuavan iloinen Sanders vakavoituu kuvaillessaan edesmenneen managerin ja yhtyeen suhdetta.
– Hän oli paras kaverimme. Hän otti meidät suojiinsa, kun olimme aivan pieni bändi ja soitimme keikkoja kymmenellä dollarilla kellareissa. Hän vei meidät paikkoihin, joista emme osanneet haaveilla edes villeimmissä kuvitelmissamme.
Hushed and Grim muodostui musiikilliseksi muistomerkiksi edesmenneelle managerille. Nick Johnin kasvonpiirteetkin ovat nähtävissä albumin kanteen taiteillussa puussa.
Brann Dailorin mukaan albumin väljä teema kertoo tuonpuoleisen mytologiasta ja siitä, miten ihmisen sielu siirtyy kuollessa elävään puuhun. Sielu kokee vuodenaikojen vaihtelun ja hyvästelee ne. Vuoden aikana sielu ehtii pohtia mennyttä elämäänsä ja hyvittää sen aikana tehdyt teot.
– Itse en osaa sanoa Brannin kuvailemasta teemasta sen tarkemmin. Kappaleiden teksteissä kuitenkin käsitellään myös sitä, miten olemme eläneet elämämme, miten meitä ennen kuolleet voivat vielä valvoa elämiämme ja sitä, miten pidämme kuolleet elossa muistojemme kautta. Minun pitää varmaan kysyä Brannilta tarkemmin tuosta konseptista, Sanders nauraa.
Sandersin mukaan Hushed and Grimin tarkoituksesta saattaa saada eri vastauksen riippuen siitä, keneltä yhtyeen jäseneltä siitä sattuu kysymään. Sandersille uusi levy on selkeästi massiivinen kiitoskortti edesmenneelle managerille. Albumissa on surun ja pimeyden kerroksia, mutta se ei tee kuuntelijaansa surulliseksi.
Sanders painottaa, etteivät he halua fanien säälivän bändiä sitä kohdanneiden tragedioiden vuoksi.
– Kirjoitamme aina musiikkia meitä kohdanneista hirveistä asioista, mutta mielestäni se pitää jalkamme maassa ja yhtyeen samastuttavana faneille. Vaikka nuo kokemukset ovat surullisia ja rankkoja, koemme niiden kumpuavan syvältä ja aidoista tunteista. Emme yritä olla ketään parempia tai kenenkään yläpuolella. Kaikilla on kokemuksia elämän kurjista tapahtumista.
Musiikki on parasta terapiaa
Monen muun muusikon tavoin myös Sanders käsittelee tunteensa musiikin kautta. Hän tajusi käyneensä lävitse surun kaikki eri vaiheet Hushed and Grimiä tehdessään, vaikkei sitä kappaleita kirjoittaessaan ymmärtänytkään. Levynteon loppuvaiheessa hän huomasi olonsa hieman parantuneen ja surun hälvenneen.
– Olin saanut surutyöni päätökseen ja tajusin vasta lopussa, että olin käsitellyt Johnin kuolemaa musiikin kautta.
Sanders kuvailee prosessia hienoksi ja parhaaksi mahdolliseksi suruterapiaksi. Edesmennyt manageri kuuluu myös kappaleiden teksteissä, joissa pilkahtelee toivo paremmasta.
– The Dagger -kappaleessa lauletaan, että ”maksamme kovan hinnan tuntemisestasi”. Eli kaikki tapahtunut on ollut kauheaa, mutta valitsemme ennemmin tämän tilanteen kuin sen, ettemme olisi koskaan tunteneet häntä.
Sandersin kynästä lähteneiden tekstien aiheet muuttuivat hiljalleen kiukusta ja surusta arvostukseksi ja kiitollisuudeksi.
– Tavallaan Nick auttoi minua tulemaan edelleen paremmaksi ihmiseksi, vaikka hän ei ole enää luonamme, Sanders kertoo vakavana.
Pian Sanders naurahtaa ja toteaa uuden albumin olevan ”jälleen yksi surullinen Mastodon-levy”.
– Mutta siellä on paljon hienoja riffejä ja laulumelodioita, erikoisia soundeja, hauskaa ja raskasta kamaa. Se on kunnon musiikillinen seikkailu.
Mastodonin muutkin levyt ovat saaneet pontta yhtyettä kohdanneista tragedioista. Brann Dailor käsitteli Skye-pikkusiskonsa 14-vuotiaana tekemää itsemurhaa jo yhtyeen vuoden 2002 debyytillä Remissionilla sekä vuoden 2009 Crack the Skye -levyllä. Vuoden 2011 The Hunter rakentui kitaristi Brent Hindsin metsästysreissulla kuolleen veljen Bradin muistolle. Vuonna 2014 ilmestyneen Once More ’round the Sun -albumin aikoihin Brann Dailorin äiti vajosi koomaan, ja Emperor of the Sandin teema löytyi Sandersin vaimon taistelusta syöpää vastaan. Lisäksi kitaristi Bill Kelliherin äiti menehtyi albumin teon aikaan.
Yhtye on ehtinyt kokea lähipiirissään runsain määrin tragedioita. Sen jäsenet ovatkin pohtineet, millaisessa jamassa he mahtaisivat olla, ellei heillä olisi musiikkiaan.
– Emme ole päässeet tuossa keskustelussa koskaan pitkälle. Olemme vain kiitollisia siitä, että meillä on mahdollisuus kanavoida tunteemme musiikkiin. Sen kuvailu hyväksi tai auttavaksi asiaksi ei riitä kuvaamaan asian todellista merkitystä meille.
Yhtyeen kokemat negatiiviset asiat muuttuvat Mastodonin kappaleiksi ja muuntuvat sitä kautta positiivisiksi asioiksi, jotka elävät ikuisesti.
– Liikumme koko ajan eteenpäin, ikävistä jutuista huolimatta.
Sandersin mukaan bändi on kuullut faneiltaan paljon tarinoita, miten yhtyeen musiikki on auttanut myös heitä läpi vaikeiden aikojen. Se on basistin mukaan parasta mahdollista palautetta, mitä muusikko voi kappaleistaan saada.
– Emme kirjoita kappaleita, jotta sinä voisit kuulijana paremmin, mutta jos niin käy, se kertoo vain musiikin maagisesta voimasta ja tehosta. On imartelevaa, jos musiikki koskettaa ja auttaa eteenpäin.
Tuottoisaa toimintaa
Hushed and Grimin tuottajana toimi muun muassa Peter Gabrielin, King Crimsonin ja Toolin parissa mainetta niittänyt kanadalaisnimi David Bottrill. Botrillin ja Mastodonin saattoi yhteen juuri Toolin rumpali Danny Carey.
Mastodonin miehistö oli vaikuttunut miehen cv:stä jo ennen ensitapaamista.
– Hän oli työskennellyt bändien kanssa, joiden soundimaailmat ovat erittäin dynaamisia, Sanders sanoo.
Botrill ei kääntänyt yhtyeen studiotyöskentelyä päälaelleen. Hän pikemminkin auttoi yhtyettä löytämään jokaisesta kappaleesta sen kirkkaimman ytimen.
– Hän saattoi tehdä pieniä muutoksia, jotka tuottivat suuria tuloksia. Raskaasta tuli entistä raskaampi, kevyestä kevyempi ja oudosta vielä oudompi. Hän löysi joka kappaleelle oikean tunnelman.
Botrillin tarkoitus oli saada Hushed and Grim kuulostamaan edelleen Mastodonilta, vain entistä isommalta ja paremmalta. Sanders kehuukin kanadalaisen tekemää työtä vuolaasti.
– Oli hienoa, että tuottaja diggasi musiikistamme jo entuudestaan ja oli materiaalista aidosti innoissaan sen sijaan, että olisi tullut studioon vain tekemään perussuorituksen.
Sandersin mukaan Bottrillin panos kuuluu esimerkiksi albumin instrumentaatiossa. Mukaan päätyi soittimia, joita Sanders ei olisi ikinä uskonut kuulevansa Mastodonin levyllä.
– Esimerkiksi The Dagger -kappale, joka on muutenkin levyn oudoin biisi, vaati väliosaansa jotain mielenkiintoista. Bottrill sanoi väliosan muistuttavan intialaista musiikkia ja kysyi, tunnemmeko ketään tablojen tai sarangin soittajia. Tunsimmehan me, Sanders nauraa.
Levyltä löytyykin muutamia vierailevia muusikoita. Blueskitaristi Marcus King vierailee The Beast -kappaleella, ja The Dagger -kappaleen tablat soitti Municipal Waste -yhtyeen Dave Witte. Lisäksi Les Claypoolin ja Sean Lennonin The Claypool Lennon Delirium -yhtyeen kosketinsoittajan João Nogueiran koskettimet soivat läpi levyn.
Sanders naurahtaa toteamukselle, että yhtyeen pitää ottaa kohta kosketinsoittaja mukaan kiertueelle.
– Usko pois, sitä on jo harkittu vakavasti.
Tuplalevyn tekoa helpotti oma äänittämö. Mastodon omistaa Atlantan lounaisosassa sijaitsevan, treenikämppäkompleksiksi muutetun Ember City Studios -teollisuuskiinteistön. Kiinteistön kellarista rakennettiin yhtyeelle oma, West End Sound -nimeä kantava studio. Nyt kaikkien kappaleiden demot päästiin tekemään hyvissä olosuhteissa koko bändin voimin.
– Aikaisemmin operoimme läppäreille asennettujen Pro Toolsien avulla. Nyt teimme demot porukalla ja kuuntelimme niitä yhdessä. Toiminta oli tuottoisampaa, koska teimme musiikkia yhdessä. Samalla se nopeutti kirjoitusprosessia.
Oma studio mahdollisti ideoiden nopean pallottelun. Jos jollekin tuli mieleen biisiaihio, yhtye pystyi kokoontumaan nopeasti studiolle katsomaan, onko siitä kokonaiseksi kappaleeksi.
Yhden oluen juhlat
Yhtyeen oma studio jatkoi Mastodonin positiivista ongelmaa: nyt yhtyeellä on runsaasti valmista kappalemateriaalia Hushed and Grimiä seuraavallekin albumille. Siihen ei päästä kuitenkaan käsiksi ihan hetkeen, sillä yhtyeen kalenteri on uhkaavasti täyttymässä toiminnasta, joka oli bändille kovin tuttua ennen pandemia alkua.
– Aloitimme Hushed and Grimin levytyksen tasan vuosi sitten lokakuussa, ja kappaleiden kanssa on saanut elää jo hyvän tovin. Osa minusta on jo siinä moodissa, että haluaisin alkaa työstää uutta materiaalia ja tehdä tuoreita juttuja, mutta ensin pitää hoitaa kiertueet alta pois. Näistä sessiosta jäi yli paljon hienoja riffejä ja materiaalia, joka odottaa pääsyä seuraavalle levylle.
Sandersin mukaan Yhdysvalloissa on jo nähtävissä paluu normaaliin keikkailuun. Tälläkin hetkellä maassa on käynnissä useita kiertueita, vaikka koronaa ei ole vielä täysin selätetty. On myös nähty keikkojen peruutuksia, kun artistit itse ovat sairastuneet koronaan. Näin kävi esimerkiksi Kornin Jonathan Davisille.
– Soitimme viimeisen kolmen viikon aikana neljä festarikeikkaa. Ne olivat upeita, ja oli mahtavaa nähdä, miten ihmiset nauttivat taas elävästä musiikista. Jos se on indikaattori tulevasta, olen toiveikas. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan, ettei kohdalle osu ikäviä takaiskuja.
Mastodon täytti viime vuonna tasan kaksikymmentä vuotta, eikä yhtye kyennyt juhlistamaan pyöreitään millään tavalla. Sandersin mukaan juhlajuna meni jo, eikä yhtye aio juhlistaa mennyttä merkkipaalua tulevilla kiertueilla. Aivan ilman syntymäpäiväjuhlallisuuksia yhtye ei ole sentään joutunut olemaan.
– Juhlistimmehan me sentään 21-vuotissynttäreitämme videon voimin. Yhtyeen ikä riittää nyt baariin pääsemiseen, joten menimme kaverien kanssa juhlan kunniaksi yhdelle oluelle. Se ei päättynyt erityisen hyvin, Sanders nauraa.
Julkaistu Infernossa 9/2021.