”Suomalaisessa miehessä asuu perkele, joka vain odottaa mahdollisuutta ottaa vallan” – haastattelussa Förgjord

Vuodesta 1995 toiminut Förgjord on rakentanut itselleen täysin omalaatuisen ilmaisun, jossa synkkä suomalainen historia henkirikoksineen käy sulavasti yhteen ronskilla kädellä soitetun mustan metallin kanssa.

Förgjordin neljäs albumi Ilmestykset kuulostaa rennommalta, dynaamisemmalta ja ilmavammalta kuin vuonna 2017 ilmestynyt Uhripuu-edeltäjä, vaikka levyistä kumpainenkin edustaa tavan kuulijan korviin taatusti roskaista ja raakaa mustaa metallia.

– Uhripuu sävellettiin muutamassa kuukaudessa, yhden suuren inspiraation vallassa, kielisoittaja Valgrinder kaivelee muistilokeroitaan.

– Olin kokenut henkisen kuoleman, josta nousin uutena, entistä vahvempana yksilönä, ja tämän myötä sävelmät vain pursusivat ulos. Mutta vaikka itse sävellystyö kävi jouhevasti, sen konkretisoiminen albumiksi kesti luvattoman kauan. Teimme levyä omissa oloissamme, ilman mitään aikatauluja tai levy-yhtiön painetta, mikä mahdollisti sen, että pystyimme hiomaan sitä niin paljon kuin halusimme. Pidemmässä juoksussa siunaus muuttui kiroukseksi, sillä en osannut lopettaa oikeassa kohden. Loputon säätäminen muuttui kehän kiertämiseksi. Kitarat oli nauhoitettu varmaan kolme kertaa, levy miksattu ainakin viidesti, ja kun olin ollut alusta asti synnyttämässä albumia, olin jo kuuroutunut sille enkä pystynyt enää sanomaan, mikä on hyvä ja mikä ei.

– Ilmestykset toteutettiin huomattavasti rennommalla otteella. Ideana oli, että työ ohjaa tekijäänsä, emmekä tienneet alkuvaiheessa lainkaan, mihin suuntaan se tulee meitä viemään. Meillä ei ollut musiikillisesti mitään ohjenuoraa. Päätimme ainoastaan, että haluamme levyn, josta voi aistia kotikutoisen ex tempore -tekemisen.

Kotikutoisuudestaan ja spontaanisuudestaan huolimatta Ilmestykset on Förgjordin tähänastisen uran kiistatta väkevin taidonnäyte, joka kestää vertailun huomattavasti maineikkaampien black metal -huippujulkaisujen kanssa. 

– Olen tietysti jäävi sanomaan, minkälainen levy siitä lopulta tuli. Pääasia on, että se on meidän itsemme näköinen ja pystymme seisomaan sen rinnalla ylpeinä niin hyvässä kuin pahassa. Niin kuin sanonta kuuluu: ”Kun itse tekee, saa sellaisen kuin sattuu tulemaan.”

– Kaikki mitä pystytään tehdään itse, aina nauhoituksista kansiin. Kun ei itse pystytä hoitamaan, käytetään hyväksi tovereita, talkoolaisia ja ystävänpalveluksia. Olen auttanut ulkopuolisena miksaajana toiminutta Salakkaa hänen jutuissaan, ja hän auttaa vastaavasti pyyteettömästi meitä. Tämänkin levyn miksauksen maksoin nipulla käytettyjä kitarapedaaleja.

Maailmanloppu, rappio ja kuolema

Ilmestykset perustuu löyhästi hengellisen Åkerblom-liikkeen johtajana ja unissasaarnaajana tunnetun Maria Åkerblomin (1898–1981) profetioihin ja ilmestyksiin.

Kuinka tuttu aihe oli entuudestaan, ja minkälaiseksi albumin sanoituksellinen kuva muodostui?

– Olen aina ollut kiinnostunut suomalaisesta rikoshistoriasta. Historiamme on täynnä tragedioita ja vaikeiden hetkien hyväksikäyttäjiä, ja unissasaarnaaja Maria Åkerblom on yksi heistä, Valgrinder pohjustaa.

– Olin tutustunut aiheeseen joitakin vuosia aiemmin, ja mitä syvemmälle asiaan menin, sitä enemmän pinnan alta paljastui: murhayrityksiä, murhaan yllyttämisiä, hurmosta, manipulointia, vankilapakoja, ahneutta, haureutta ja kuolemaa. Kaikessa erilaisuudessaan se oli ”se tavallinen tarina”, jossa yksi asia johtaa toiseen, tilaisuus tekee varkaan, heikkouskoisia manipuloidaan ja lopulta joku pääsee hengestään.

– Åkerblomilla oli kultti, jonka fanaattisimmat seuraajat tekivät kaiken mitä Maria halusi. Hän ei ollut mikään Charles Manson, Jim Jones tai David Koresh, mutta samat elementit löytyvät tästäkin. Alkuaikoinaan Maria saarnasi unissaan maailmanlopusta. En tiedä tarkemmin, mitä saarnat ovat pitäneet sisällään, mutta tämä levy on kasattu niistä maailmanlopun, rappion ja kuoleman tarinoista, joita uskoisin hänen saarnanneen.

Suomalaisuuden ytimessä

Förgjordin sanoitukset ovat ruotineet kautta linjan kotimaamme synkkää ja usein pimeyteen painunutta historiaa – karua korpimetsäläisyyttä, jonka käsittely on jäänyt black metalin puitteissa muutoin hyvin pintapuoliseksi.

– Minä ja laulajamme Prokrustes vastaamme sanoituksista, ja vaikka teemme työtä omissa oloissamme, ajatusmaailmamme leikkaavat toisiaan. Kun lopulta esittelemme aikaansaannoksemme toisillemme, siellä on varsin samanlaisia ideoita ja jopa niin samoja sanankäänteitä, että joudumme joskus muuttamaan lyriikoita välttääksemme päällekkäisyydet.

– Tälläkin kertaa sanoituksissa käsitellään kuolemanjälkeisiä uskomuksia, kotimaisia menneiden aikojen tragedioita, vahvemman oikeutta sekä kaikkea, mikä on elämää ja kuolemaa suurempaa. Levyillämme tulee edustetuksi suomalaisuuden synkempi puoli, se jossa sisu ja perkele asuvat rinta rinnan. Meillä on ollut tapana käydä läpi kotimaisia surma- ja väkivaltatarinoita, ja niitä löytyy tälläkin kertaa kahden eri kappaleen verran. Meidän ei tarvitse erikseen korostaa ulkoapäin tuotua Saatana-kuvastoa, koska pimeys on niin iso osa verenperintöämme. Jokainen harkitsematon puukonisku, jokainen murtunut niska, jokainen viimeinen ratkaisu on suomalaista kulttuuria ja inhorealismia synkeimmillään.

– Totta kai haluaisin esittää Gallen-Kallelan kauniin metsämaiseman ja sanoa ylpeänä: ”Tätä on suomalaisuus.” Valitettavasti se on vain pieni osa totuutta. Suomalaisessa miehessä asuu perkele, joka vain odottaa mahdollisuutta ottaa vallan. 

Miten Förgjordin musiikki on mennyt läpi ulkomailla? 

– Vaikea sanoa. Paljon tulee yhteydenottoja ja ylistäviä sanoja, mutta kun suomalainen black metal on ulkomailla yliarvostettua, niin väki taputtelee olalle varmasti jo pelkästään sen vanavedessä. Olen huono ottamaan palautetta vastaan ja se harvemmin merkkaa minulle mitään. Kun piirit ovat täynnä olalletaputtelijoita, jotka kehuvat joka tapauksessa, en usko monenkaan vilpittömyyteen. 

Alastonta black metalia 

Förgjord on pitänyt jääräpäisesti kiinni säröisestä ja ”epäcoolista” soundistaan. Onko se tavaramerkkinne, vai miksi äänimaailmaa ei ole ruuvattu siistimpään suuntaan? 

– Kun aloitimme vuonna 1995, se oli parasta mitä saimme aikaiseksi. Ihan jo pelkästään rajallisen raitamäärän vuoksi jouduimme tekemään erikoisia ratkaisuja – ei kompromisseja, vaan sovelsimme ja otimme sovituksissa riskejä. Juuri siksi varhainen materiaalimme kuulostaa niin rehelliseltä ja aidolta. Siinä ei paikkailla soittovirheitä uusintaotoilla, piilotella huonoja riffejä siistien efektien taakse tai koeteta vetää huomiota pois paskoista biiseistä massiivisella kitaravallilla. Se on auki revittyä, alastonta black metalia kaikkine virheineen ja hienouksineen. 

– Meille tällainen toteutus on itsestäänselvyys. Joku voi pitää sitä teennäisenä tai retroiluna, mutta itse väitän päinvastoin: tältä kuulostaa kellarissa soittava bändi aidoimmillaan. Jos kitarat kuulostaisivat glitteriltä ja rummut naputtaisivat monotonisesti tasaisen tarkkaan, se ei enää kuulostaisi soitetulta musiikilta. Kun kaikki vaarallisen terävät kulmat on hiottu pois, jäljelle jää vain lapsiturvallista huttua. 

– Black metal ei ole pelkkää musiikkia, se on suurimmalta osin tunnetta, ja jos tunne ei välity kuulijalle, on menty pahasti pieleen. Musiikissamme on paljon melodioita ja pieniä nyansseja. Meille on sanottu, että ”paremmalla toteutuksella” ne kuuluisivat paremmin tai pääsisivät etuisuuksiinsa, mutta juuri siinä piilee asian hienous: jos osaa katsoa rumaa ulkokuorta syvemmälle, sen alta voi paljastua jotain kaunista. 

Pois lavoilta 

Förgjord ei ole soittanut urallaan keikan keikkaa. Tämä ei ole mustan metallin saralla tietenkään mitenkään harvinaista, ovathan esimerkiksi Bathory, Burzum ja vuosikymmeniä ilman lavaesiintymisiä porskuttanut Darkthrone todistaneet, että vankan nimen ja suuren seuraajajoukon voi saada taakseen esiintymättömyydestä huolimatta. Tai siitä johtuen. 

Onko keikkailemattomuutenne takana jokin syvempi filosofia? 

– Olen soittanut bändeissä, jotka keikkailevat, ja vihaan sitä ylimääräistä säätämistä, mitä se tuo tullessaan. Itse lavalla oleminen on kyllä puhdistavaa, mutta se on vain lyhyt hetki, jonka alle on tehty viikkoja töitä, poltettu hermoja, koeteltu ystävyyssuhteita ja stressattu. Kun pidimme aikoinaan BLK:n [rummut, mukana vuodesta 2013] kanssa ensimmäisen bändipalaverin, sen ensimmäinen kysymys oli: ”Teettekö te keikkoja?” Kun vastasin kieltävästi, päädyimme vasta sitten keskustelussa siihen, että hän ottaisi rumpalin pestin. 

– Toisekseen, jos tekisimme joskus vaikka sen yhden keikan, se tarkoittaisi, että joutuisimme ottamaan mukaan sessiojäseniä, ja se tuntuu aika teennäiseltä. Ajatus siitä, että joku ulkopuolinen edustaisi Förgjordia ja minä joutuisin neuvomaan hänelle, miten soittaa ja toimia, ei miellytä minua lainkaan. Pitää kuitenkin muistaa, että Förgjord ei ole bändi sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Mikä Förgjord sitten on? 

– Se on Fratres Militiae Inferi, helvetin sotaveljet. Se on kulkenut mukanani yli puolet elämästäni, se on ykseyteni Prokrustesin kanssa ja kanava, jolla toteutan itseäni. En pystyisi kuvittelemaan elämääni ilman sitä. Jos toimisimme kuten normaali yhtye, polttaisimme varmasti liekin loppuun muutamassa vuodessa. 

– Meillä voi olla pitkiäkin aikoja, ettemme tee mitään tai pidä edes yhteyttä, mutta se ei tarkoita, että Förgjord olisi hajonnut tai tauolla. Silloin kun polte todella iskee, teemme tätä täydestä sydämestämme ja taomme niin kauan kuin rauta on kuumaa. Förgjord on meissä läsnä niin kauan kuin elämme. Teimme musiikkia tai emme. 

Läpipaska maailma 

Vaikuttaa siltä, että black metal -kentän ympärillä käy tänä päivänä kova poliittinen kuhina, kun antifasistit ovat ottaneet lähtökohtaisesti epäpoliittisena ilmentyvän musiikkityylin silmätikukseen. Myös lukuisten suomalaisten black metal -artistien toimintaa on pyritty hankaloittamaan mitä moninaisimmin keinoin. 

Millaisena näet tämän ilmiön, ja mitä ajattelet politiikasta black metalissa? 

– Ilmiö kuvaa ajan henkeä – eikä kyse ole pelkästään black metalista. Koko maailma on jakautunut arabikevään jälkeen kahtia, eikä enää ole olemassa ”fence sittereitä”. Tai siis on, heidän omasta mielestään, mutta oikeasti on vain mustaa ja valkoista, oikeaa ja vasenta. Sillä, miten näet itsesi, ei ole enää mitään väliä, vain sillä, miten muut näkevät sinut. Jos istut keskellä aitaa, joku oikealta puolelta näkee sinut vasemmalla puolellaan. Vasemmalta puolelta katsottuna olet oikealla. 

– Ihmeellistä peniksenvenyttelyä koko homma. Aivan kuin toisessa ääripäässä olisi Hitler, toisessa Stalin, ja kaikki muut olisivat vain harmaan eri värisävyjä heidän välissään. Ihmisten, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan, ei tulisi olla oikeutettuja mielipiteisiin. Koko maailma on muuttunut lyhyessä ajassa läpipaskaksi. Onneksi se kaatuu omaan paradoksaalisuuteensa ja räjähtää sisäänpäin.

Julkaistu Infernossa 5/2019.