”Suuri työ oli kesken ja se pitää saattaa päätökseen” – Ajattaran paluulevy syntyi Espanjassa

Suomeksi laulettua mustaa metallia esittävä Ajattara katosi kentältä seitsemän kokopitkän jälkeen vuonna 2012. Nyt miehet ovat äänittäneet uuden albumin, joka ilmestyy kenties jo vuodenvaihteessa.

Bändi ilmoitti hajoamisestaan todella yksioikoisella ja anteeksipyytelemättömällä Facebook-päivityksellä. ”Ajattara has ceased to exist! Get the fuck out of this site! Ajattara will not continue!” antoi ymmärtää, että päätös on lopullinen.

Uutiset ehdottomana yhtyeenä tunnetun Ajattaran paluusta tulivat monelle kovana yllätyksenä, joten lähdetään liikenteeseen sillä kaikkein tärkeimmällä kysymyksellä: miksi palasitte takaisin?

– Ottamalla minut omaksenne olette hyljänneet minut. En voi sille mitään, että katositte hetkeksi, laulaja ja perustajajäsen Itse Ruoja Suruntuoja aloittaa.

– Suuri työ oli kesken ja se pitää saattaa päätökseen. Nyt kyseessä ovat korkeammat voimat, joten niitä ei pidä laiminlyödä eikä väheksyä. Aura palaa mustempana kuin koskaan, ja sitä liekkiä pitää ruokkia raadoilla, huorilla ja verellä, kitaristi Tartunta jatkaa.

Ajattaran edellisestä Murhat-levystä on viitisen vuotta. Levy jatkoi yhtyeelle ominaista suoraviivaista ja raskasta black metal -linjaa, mutta riemastutti myös sopivissa mittasuhteissa pysyttelevällä monipuolisuudellaan.

Kuinka on, Tartunta, osaatko paljastaa, mihin suuntaan uusi materiaali on kehittynyt?

– Pahempaan suuntaan, samoin artistit. Käytettiin Josef Fritzlin maneereja, eli kellariin muhimaan muutamaksi vuodeksi, niin torso kypsyy ja härskiintyy juuri sopivasti ihravartaan kanssa nautittavaksi.

Uuden levyn äänityksiä tehtiin Itse Ruoja Suruntuojan nykyisillä kotikonnuilla Espanjassa. Kuinka tämä erosi Suomesta suoritetuista äänityksistä? Kuinka paljon ympäröivillä olosuhteilla on ylipäätään merkitystä Ajattara-levyjen lopputuloksessa?

– Pahuus syntyy paikkaa katsomatta. Levy otti muotonsa nyt Espanjan suotuisten tähtien alla, kuun loisteessa. Siestaa ei vietetty, vaan studion kylmät kiviseinät pitivät meidät lämpiminä koitoksen ajan.

Ajattarasta puhuttaessa muistetaan mainita synkät sanoitukset, jotka ovat kaikessa runollisuudessaankin poikkeuksellisen raadollisia. Mistä kaikki Ajattaran synkkyys kumpuaa?

– Teiltä, edelleen teiltä, Ruoja päättää.

Juttu on editoitu Infernon numerossa 6/2016 julkaistusta haastattelusta.