System of a Down -nokkamies Serj Tankian julkaisi hiljattain muistelmansa, jossa tämä muun muassa paljasti olleensa muutamia vuosia sitten valmis astumaan sivuun bändistä ja jopa kannusti muita jatkamaan ilman häntä. Tankian ei halunnut jarrutella yhtyettä, koska ei enää jaksa kierueita henkisesti eikä fyysisesti samalla tavalla kuin ennen. Tuoreessa Soul Boom -podcastissa laulaja avasi hieman tarkemmin, miksi tämä ei enää halua keikkailla.
”Vuoden 2001 Toxicity-levy toi meille odottamatonta menestystä erikoisena progemetallibändinä. Levyn tiimoilta tietysti kävimme kiertueelle ja teimme, mitä teimme. Kun sitten teimme viimeisiä levyjämme Mezmerizeä ja Hypnotizeä (jotka äänitettiin samaan aikaan mutta julkaistiin erikseen 2005 ja 2006), sanoin muille jätkille sessioiden aluksi, että kuulkaa, tämä sykli jossa teemme vuoden levyä, kierrämme kaksi vuotta… minun täytyy katkaista se. Haluan tehdä omia juttuja. Osa siitä johtui siitä, että bändissä oli paljon luovia tekijöitä. Daron (Malakian, kitaristi-laulaja) teki biisejä ja minä tein myös. Vuosien saatossa hän kehittyi lyyrikkona ja minä taas säveltäjänä, joten se oli sellaista köydenvetoa. Kaksi vahvaa luovaa voimaa on bändille hyväksi, mutta se on myös hajottanut monia bändejä. Niinpä sanoin ennen Mezmerizeä ja Hypnotizeä, että haluan pitää taukoa. Halusin tehdä omia juttuja ja elää elämääni”, Tankian kertoo.
”He eivät suhtautuneet siihen silloin hyvin, mutta kun aloimme taas keikkailla 2011, se tuntui jälleen hauskalta. Luovassa mielessä asioihin ei tullut ratkaisua, mutta pystyimme kuitenkin pistämään ongelmat sivuun. ’Olemme ystäviä ja veljiä, jotka yhä kunnioittavat ja rakastavat toisiaan. Mennään ja pidetään hauskaa’. Ja niin me olemme siitä lähtien tehneet. Emme ehkä niin paljon kuin muut haluaisivat – en pysty puhumaan kaikkien puolesta, mutta yleisesti ottaen minä olen se, joka vähiten haluaa kiertää.”
”Osaksi siksi, että se on niin fyysistä, väsyttävää. Olen tehnyt sitä 20, 25 vuotta ja pari vuotta sitten minulle tehtiin selkäleikkaus. Olen nyt toipunut siitä, mutta se on yksi puoli asiasta. Toinen on se, että kiertäminen on taiteellisesti turhaa. Siitä tulee nopeasti sellainen Päiväni murmelina -juttu, jossa päivät vain toistuvat samanlaisina. David Bowie sanoi kerran, näin vapaasti lainaten, että kiertueen ensimmäiset kaksi viikkoa ovat luovia, sen jälkeen siitä tulee turhaa, mikä on aivan totta.”
”Mutta nautin kuitenkin keikan soittamisesta ja varsinkin yksittäiset keikat voivat olla todella hauskoja, koska niissä ei ole paineita pitkistä kiertueista ja pressiasioista ja sellaisesta. Pidätte muutamat treenit, heitätte tyhmiä vitsejä, syötte ruokaa yhdessä ja sitten soitatte yhden keikan. Sitä me olemme tehneet nyt jonkun aikaa ja olen siitä kiitollinen.”
