Ensimmäisen levynne Legacy of Morfuidran julkaisu otti pitkään. Miksi näin?
– Se nauhoitettiin ja miksattiin hiljakseen vuosien 2007–10 aikana. Haimme levydiiliä ja pari lafkaa oli kiinnostunut, mutta diili jäi saamatta, kieli- ja kosketinsoittaja, Amberian Dawnistakin tuttu Jukka Hoffrén muistelee.
– Samalla kuvioihin astui manageri, joka oli muuten hyvä jätkä, mutta sillä oli aika suuruudenhullut suunnitelmat kaikkine elokuvineen, tietokonepeleineen, sarjakuvineen ja leluineen… Kaikkea tommosta hullua. Nekään eivät johtaneet mihinkään, joten usko ja kiinnostus horjuivat. Myös albumin silloinen masterointi epäonnistui pahasti.
Vastoinkäymisistä huolimatta bändi testasi markkinaa parilla näytebiisillä kymmenisen vuotta sitten.
– Inverse-lafkan ja Jaakko Tarvaisen avulla julkaistiin kolme biisiä digitaalisesti, mutta oma kiinnostus oli ihan täysin muualla. Joskus reilu vuosi sitten sain päähäni, että nyt levy ulos tavalla tai toisella, ja otin yhteyttä Jaakkoon. Hänen avullaan julkaistiin parit sinkut ja lopulta saatiin myös fyysinen cd käteen, mikä on tosi hieno juttu.
Scifiteemat eivät ole metallissa uutta. Minkälaista tarinaa te kerrotte?
– Sami Ilvonen [laulu] on kirjoittanut tosi makean avaruusseikkailun, josta löydän yhtymäkohtia esimerkiksi Tähtien sotaan ja Dyyniin. Tarinassa on syrjäinen planeetta, rauhaa rakastava kansa ja viaton nuorukainen, josta tulee kertomuksen sankari. Tarina on helposti lähestyttävä, ja uskon, että levyn bookletia selaamalla kuuntelija voi uppoutua sen syövereihin.
Minkälaista sisältöä kansipapereista löytyy?
– Kaikki piirrokset on tehnyt venezuelalaistaiteilija Mario Lopez sillon 2010-luvun alussa. Kansista löytyy vaikka mitä: taustaa seikkailulle, tarinaa selittävä sanakirja ja tietoa jokaisesta roolihahmosta. Löytyy myös sarjakuvia puhekuplineen, jotka kuvaavat jokaisen biisin tunnelmia.
Entäpä musiikkinne. Löydätkö sille selkeitä esikuvia?
– Me ollaan 80- ja 90-luvun lapsia, joten silloiset hevibändit ovat vaikuttaneet. Kitaristi Toni Bite on varsinainen riffikone, joka suoltaa tappotahdilla King Diamondin, Judas Priestin ja Megadethin tyylisiä riffejä, joiden päälle on hyvä lähteä rakentamaan melodioita ja sointumaailmaa.
– Itse olen edelleen vahvasti power metal -miehiä. Varsinkin saksalaisosasto eli Gamma Ray, Blind Guardian ja Helloween ovat tunnistettavissa biiseistäni. Ilvonen on aina diggaillut Queensrÿchen tematiikasta ja teemalevyjen kirjoittamisesta. Iron Maideniäkään ei sovi jättää mainitsematta. Näistä aineksista saatiin koottua aika hyvä soppa.
Miten tällaisen musiikin esittäminen toimii livenä? Vedättekö robottiasut päällä?
– Heh, ei se toimi mitenkään, koska tämä on pelkkä studioprojekti ja me tuskin tullaan ikinä keikkailemaan. Siihen on monia syitä, mutta mielestäni tämmöinen kokonaisuus toimii parhaiten levyä kuuntelemalla ja sanoja lukemalla. Ajatuksia jatko-osasta on jo pyöritelty ja ideoitu, joten ehkä tarina tulee vielä jatkumaan…
Julkaistu Infernossa 4/2024.