Tarinankertojien välitilinpäätös – haastattelussa Nightwishin Tuomas Holopainen

Nightwish alkaa tehdä seuraavaa levyään heinäkuussa 2014. Ennen sitä yhtyeeltä ilmestyy tupla-dvd ja johtohahmo Tuomas Holopainen julkaisee ensimmäisen soololevynsä. Lue koko viime Infernossa julkaistu haastis!

Nightwish esiintyi Infernon sivuilla viimeksi niinkin vasta kuin kesäkuun festivaalinumerossa. Nopea paluu selittyy sillä, että yhtye julkaisee tämän lehden ilmestymispäivänä tupla-dvd:n nimeltä Showtime, Storytime.

Paketin ilmestyminen aikaisti erään toisenkin uutisen julkistamista. Vaikka Anette Olzenin kesken Imaginaerum-kiertueen korvanneen Floor Jansenin on lähes kaikissa veikkailuissa oletettu olevan Nightwishin seuraava vakituinen laulaja, yhtye ja johtohahmo Tuomas Holopainen ovat pitäneet tiukasti kiinni siitä, että virallinen tieto asiasta annetaan vasta alkuvuodesta 2014.

Lokakuun 9. päivä ilmestyi kuitenkin tiedote, jossa kerrottiin Jansenin olevan nyt virallinen Nightwish-solisti. Samalla myös kahdella edellisellä levyllä (Dark Passion Play, 2007 ja Imaginaerum, 2011) sessiomuusikkona soittanut multi-instrumentalisti Troy Donockley liitettiin yhtyeen vakituiseksi jäseneksi.

Inferno tapaa Holopaisen Helsingissä lokakuun lopulla, ja nyt mies paljastaa, että myös alkuvuosi 2014 oli pientä bluffia Jansen-uutiseen liittyen.

– Alkuperäinen ajatus oli, että tieto Floorin vakinaistamisesta olisi tullut jouluaattona kello kahdeksan, eli juuri silloin, kun Joulupukin kuumalinja alkaa televisiosta. Se oli minusta todella hauska idea ja halusimme pihdata julkistusta siihen, Holopainen kertoo.

– Uutisen aikaistaminen tapahtui ainoastaan dvd-julkaisun takia. Ryhdyin vajaa kuukausi sitten kirjoittamaan krediittejä Showtime, Storytimelle. Ja siihenhän piti saada myös yhtyeen kokoonpanotieto.

– Yritin miettiä ja soittelin muillekin, että millä tavalla me tämä laitetaan. Että eihän Flooria voi laittaa jäseneksi, kun sitä ei ole virallistettu. Ja joku ”guest vocalist on this dvd” näytti vielä tyhmemmältä. Sitten päätimme, että eiköhän tässä voida puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Paras valittiin

Kuten vakinaistamisuutisen yhteydessä kerrottiin, päätös Jansenista oli tehty bändin sisällä jo kuukausia sitten.

– Kesäkuun alussa ikään kuin teimme sen päätöksen. Mutta vielä talvella tai keväällä emme todellakaan olleet päättäneet asiaa. Alkuviikot Floorin mukaantulon jälkeen olivat pelkkää selviytymistä, ja aloimme huomata vasta vähitellen, että homma toimii.

183_nightwish10

– Maalis-huhtikuun aikoihin ryhdyimme poikien kanssa keskustelemaan, että voisiko tässä olla jatkon mahdollisuutta. Sitä väänneltiin ja käänneltiin, ja lopulta syntyi päätös, että ei se tästä enää paremmaksi muutu.

– Sitten lopulta Sauna Open Airin jälkimainingeissa, hotelli Ilveksen aulabaarissa uskaltauduimme kysymään Floorilta, että olisiko mitään mahdollisuutta. Kiinnostaisiko? Emmehän me tienneet, mikä hänen suhtautumisensa oli siinä vaiheessa. Floorin hymy oli kuitenkin heti niin leveä, ettei siinä ollut mitään epäselvyyttä.

Mieleen nousee automaattisesti, oliko Nightwish-miesten jännitys Floorin vastauksesta aitoa. Sanoihan Floor jo edellisessä Infernon haastattelussa Nightwishin silloisesta tilanteesta: ”Henki on positiivinen ja tämä on erinomainen lähtötilanne, jos päätämme jatkaa yhteistyötä vielä tulevaisuudessa.”

– Kyllä hän kotonaan tuntui olevan ja meilläkin oli haju siitä, että mahdollisuuksia olisi. Mutta Floorilla oli ja on ReVamp-bändinsä. Ja en tiedä… onko meillä jonkinlainen maine vaikeana bändinä…? Emme siis halunneet langeta ylpeyteen ja pitäneet asiaa itsestäänselvyytenä, vaan päätimme reilusti kysyä asiaa.

Uskaltaako Holopainen edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos Floor olisi kieltäytynyt?

– Sitten olisi varmaan pitänyt ottaa vähän huilia ja miettiä. Mutta kyllä me todella toivoimme, että pliis, anna tämän olla tässä. Tuollainen miehistönvaihdos on se ultimaattisin energiavampyyri, mitä tässä bisneksessä voi olla. Toivottavasti ei tarvitse vaihtaa ketään seuraavaan 30 vuoteen.

Holopainen kertoo, että ajatus myös Troy Donockleyn vakinaistamisesta oli muhinut bändiläisten mielissä jo pidempään.

– Hän oli kuitenkin tehnyt joka ikisen keikan Imaginaerum-rundin aikana ja tavallaan jo bändin jäsen. Virallistimme asian, ja hän on tästä lähtien promokuvissa ja saa yhden kuudesosan tuloista, Tuomas kuittaa kuin ohimennen.

Holopainen painottaa, ettei muun muassa säkkipilliä, tinapilliä ja busukia soittavan Donockleyn vakinaistaminen tarkoita missään nimessä sitä, että Nightwishistä tulisi folk metal -yhtye.

– Luulen, että hänen roolinsa tulee olemaan sama kuin ennekin. Troy on mukana levyn muutamassa biisissä, mutta ne osuudet tuovat aina tosi hyvän lisän. Soitintaituruuden lisäksi hän on myös tosi hyvä laulaja. Voimme hyödyntää sitä, että meillä on tällä hetkellä yhtyeessä kolme erityylistä laulajaa.

– Lisäksi kaverin luonne on sellainen, että se valaisee huoneen, kun hän tulee sisään. Troy luo aina sellaista todella optimistista ilmapiiriä ympärilleen. Hän on helvetin hyvä tyyppi, ja bändissä on kyse ennen kaikkea siitä.

Hyvä vai paha Wacken?

Showtime, Storytime -dvd jakautuu kahteen osioon, Saksan Wackenin metallifestivaaleilla elokuussa kuvattuun konserttiin ja kiertuedokumenttiin. Miksi konsertti kuvattiin juuri Wackenissa?

– Minä kysyin samaa kesäkuussa, kun idea alun perin esitettiin. Alkujaan oli tarkoitus julkaista vain dokumentti, joka olisi hyvin syvällinen ja asiallinen. Vasta kesäkuussa levy-yhtiö Nuclear Blast alkoi vaatia, että dvd-julkaisun mukaan pitää saada myös livetallenne.

176_nightwish3

– Olin pari päivää hieman suutuksissani ja manasin, että koko idea meni mönkään. Ei minulla ole mitään livetallenteita vastaan, mutta siinä vaiheessa kiertueesta oli jäljellä vain seitsemän festivaalikeikkaa ja mitään aiempia keikkoja ei ollut kuvattu kokonaan.

– Ei ollut myöskään enää aikaa järjestää omaa keikkaa kuvauksia varten. Minulla on ollut jo pitkään haaveena live-dvd sillä konseptilla, että se tehdään isolla tavalla, hienossa miljöössä, kunnon jousiorkesterin, kuoron ja tanssijoiden kanssa ja niin edelleen.

Voisi perustellusti kuvitella, että festareilla käytännön logistiikka ynnä muu on asteen verran omaa keikkaa haastavampaa.

– Se onkin. Siinä olikin pääsyy, miksi kuvasimme juuri Wackenissa, sillä heillä on oma kuvauskalusto paikan päällä. Dokumentinkin ohjannut Ville Lipiäinen toi paikalle oman ryhmänsä ja viisi kameraa lisää. Koko hoito on kuvattu 17 kameralla.

– Idean hyväksymisen jälkeen kävi myös selväksi, ettei minulla itselläni olisi aikaa olla mukana tallenteen editoinnissa tai miksauksessa. Soololevyprojektin kaikki aikataulut oli jo lyöty lukkoon. En olisi millään ehtinyt tehdä sen lisäksi muuta. Olen aiemmin ollut aina mukana livejulkaisujen jälkityössäkin.

– Onneksi Wackenin-keikka meni kuitenkin hyvin, siinä auttoi kiertueella saavutettu rutiini. Jännityskin oli poissa, jotenkin itse ainakin unohti kameroiden läsnäolon. Flooria kylläkin jännitti selvästi, ihan alussa oli vähän yliyrittämistä.

– Lisäksi sovimme Lipiäisen ja Markon (Hietala, basisti) sekä Janne Tolsan (kosketinsoittaja ja studioguru, Tarot, Turmion Kätilöt) kanssa, että he ottavat editoinnin ja miksauksen hoitaakseen, ja se meni loistavasti. Näin itse valmiin tuotoksen noin kolme viikkoa sitten ja se näytti törkeän hienolta.

– Sitä haluan painottaa, ettei kyseessä ole live-dvd, jossa on bonuksena dokumentti tai toisin päin. Se on 50/50-paketti kumpaakin ja siitä nimikin tulee: Showtime, Storytime.

Draamasta toiseen

Niin, dvd:n dokumenttiosuus. Sitä varten on kuvattu materiaalia Imaginaerum-kiertueen alusta asti, ja mukana on myös vuoden 2012 syys-lokakuun vaihteen kohtalokkaat tapahtumat. Onkin kutkuttavaa ajatella, että kuvauksiin lähdettäessä ei voitu tietää, että tulossa on valtavaa draamaa Anette Olzonin poislähdön ja uuden laulajan muodossa.

– On myös käsittämätön yhteensattuma, että Ville sattui olemaan USA:ssa viiden päivän ajan juuri silloin, kun laulajahässäkkä tapahtui. Sitä ei oltu tietenkään suunniteltu, vaan Ville oli ostanut lentoliput kuukausia etukäteen. Ville tuli siis aina tietylle pätkälle mukaan kuvaamaan, eikä suinkaan ollut aina paikalla.

178_nightwish5

– Villellä ja kameralla oli vapaa pääsy kaikkialle. Mutta Anettelta tuli sitten maaliskuussa viestiä, että häntä ei saa näyttää dokumentissa ollenkaan. Se tuli kieltämättä vähän puskista. Siinä vaiheessa mietimme Villen kanssa, että kannattaako dokumenttia koskaan edes julkaista. Dokumentti oli siinä vaiheessa noin 80-prosenttisesti leikattu ja mukana oli tietenkin runsaasti materiaalia, jossa Anette oli mukana.

– Kaikki olivat kuvissa hirveän hyvässä hapessa, joten Anettea ei olisi todellakaan esitetty huonossa valossa. Jokainen kuvattu päähenkilö olisi myös totta kai saanut katsoa materiaalin läpi ja esittää toiveita leikkauksesta ynnä muusta. Anette oli kuitenkin dokumenttia näkemättä todella ehdoton kiellostaan, enkä ole vieläkään täysin varma miksi.

– Olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta Ville pyysi antamaan muutaman viikon siihen, että hän editoi materiaalin uudestaan. Hän lähti tekemään ihan puhtaalta pöydältä, ja nyt katsottuna on sanottava, että mies on täysi taikuri. Dokumentti kestää kaksi tuntia, eikä katsoja näe ex-solistia hetkeäkään, mutta tämä ei katkaise flow’ta.

Rosan siunaus

Haastatteluhetkellä Holopainen on Helsingissä osallistuakseen tulevan soololevynsä miksaukseen ja masterointiin. Don Rosan luoman Roope Ankan elämä ja teot -sarjakuvaromaaniin perustuva Music Inspired by the Life and Times of Scrooge -levy on tarkoitus julkaista ensi vuoden alussa.

Viime Inferno-haastattelun yhteydessä levyn äänitykset olivat vielä kesken ja Holopainen ounasteli, että kymmenen kappaletta sisältävälle levylle tulisi neljä laulettua biisiä.

– Lauluja tuli kuuteen kappaleeseen. Vai seitsemänkö niitä kaikkiaan on? Se lähti vähän lapasesta. Soololaulajina on ensinnäkin Tony Kakko (Sonata Arctica) ja sitten Alan Reid, tällaisen skottilaisen kulttibändin Battlefield Bandin laulaja. Yhtye oli iso nimi 1960-luvulla. Reid on 65-vuotias papparainen ja hän toimii itse Roope Ankan äänenä.

– Reid löytyi Troyn kautta. Kerroin, että tarvitsen äänen, joka kuulostaa vanhalta ja jossa on skotlantilainen aksentti. Pitäisi olla hyvä puhesoundi ja myös laulutaitoa, Roope kun laulaa yhden kappaleen. Sitten Troy löysi Alanin, joka on ihan mahtava hahmo. Hän näyttääkin Roope Ankalta. Sellainen valkopartainen pikkuinen käppänä.

– Naislaulajia on kaksi, Johanna Kurkela ja Johanna Iivanainen. Johannoista Kurkela tulkitsee Kultu Kimalluksen osuuden. Iivanainen on narraattori ja Roopen äidin ääni.

Ylen verkkosivut uutisoivat lokakuun alussa, että Don Rosa liikuttui kyyneliin kuultuaan Roope-levyn materiaalia.

– Miten tämän nyt osaa kertoa, ettei kuulosta siirappiselta… Jo se oli mahtavaa, että Rosa suostui piirtämään levyn kansikuvan, hän kun ei ole tehnyt vuoden 2006 jälkeen mitään uutta tuotantoa.

– Lisäksi oli hienoa, että hän suostui tulemaan Suomeen musiikkivideon kuvauksiin. Hän oli Petrax-studiolla pari päivää tekemässä kuvauksia. Se on ikään kuin making of -video. Eli siinä on kuvia Lontoon orkesteri- ja kuoronauhoituksista sekä muita studio-otoksia, ja sitten näytetään, kun Rosa piirtää levyn kantta.

– Rosa on luonteeltaan hieman etäinen, enkä tiennyt, miten hän tulee suhtautumaan valmiiseen musiikkiin. Hän on selkeästi ollut vähän skeptinen. Kun vuonna 2010 kerroin ensimmäisen kerran ideasta, vaikutti siltä, että hän mietti, että mitähän pitkätukka kuvittelee saavansa aikaiseksi. Ymmärrän kyllä epäilyn.

– Se kuunteluhetki Petraxilla oli kuitenkin aivan erityinen. Rosa kuunteli raakamiksauksia silmät kiinni ja silminnähden nautti musiikista. Pyysi soittamaan lisää ja halasi kuunteluhetken päätteeksi. Se oli tosi lämmittävä tapahtuma.

Onko mahdollista, että Holopainen tekisi useammankin soololevyn? Onko mielessä jotain muuta isoa tarinaa, joka on kummitellut ajatuksissa?

– Ei kyllä ainakaan vielä. Nightwishin kanssa pystyn toteuttamaan lähes kaikki musiikilliset ambitiot, ja perversiotkin. Roope-projekti oli kuitenkin niin henkilökohtainen, että sen toteuttaminen Nightwishin kanssa olisi tuntunut vähän väärältä.

– Soololevyllä Nightwishin genreihin sitoutumaton filosofia on viety äärimmilleen. Esimerkiksi rakenteita ei ole tehty millään tavalla tavalliseen hittikaavaan. Kyllä tässä puhutaan hirveän marginaalisesta musiikista.

– Haluan painottaa, että minulla ei ole minkäänlaisia mielihaluja lähteä soolouralle. Tämä on vain yhden kerran juttu.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 10/2013 (#112).