Toivo tulevissa keikoissa – haastattelussa Simulacrum

Kotimaisen Simulacrumin kolmatta levyä saatiin vartoa lähes kuusi vuotta. Odotus kannatti.

Kuva: Ville Ruusunen

Genesisin synty otti oman aikansa. Hioitteko kiekkoa tavallista tarkemmalla korvalla vai mihin vuodet kuluivat? 

– Ihan alkuun prosessia viivästytti muutokset kokoonpanossa. Erik Kramer [laulu] liittyi porukkaan pian Sky Dividedin [2015] jälkeen, ja itse astuin rumpuihin Henri Kallion tilalle noin neljä vuotta sitten, Tatu Turunen jutustelee. 

– Uusien jäsenten sisäänajo ja bändin saattaminen keikkakuntoon hidasti sävellystyötä. Treenikämpällä vietettiin aikaa, ja keikkojakin heitettiin ennen kuin levynteko pääsi kunnolla vauhtiin. 

– Christian [Pulkkinen, koskettimet] osoitti kunnioitettavaa malttia työstäessään levyä, vaikka se oli varmasti välillä melko raskasta. Oman aikansa otti sekin, että löysimme Frontiersin julkaisemaan levyn. Lafka tarjosi mielestämme parhaan sopimuksen, ja sen jälkeen jäimme odottamaan sopivaa julkaisuajankohtaa. 

Genesis tarkoittaa kaiken syntyä tai alkua. Kertovatko sanoitukset yksittäistä tarinaa? 

– Toisin kuin Sky Dividedilla, tällä levyllä ei ole yhtenäistä sanoituslinjaa. Ainoastaan levyn neljään osaan jaettu nimikkokappale pitää yllä yhtä aihepiiriä, jossa pyöritään vahvasti universumin ja elämän luomisen ympärillä, luojan näkökulmasta – puuttumatta kuitenkaan sen enempää mihinkään luomisteoriaan. Hiukan saatetaan sohaista tieteen ja uskontojen välistä vastakkainasettelua, mutta jokainen tehköön omat tulkintansa. 

Siirryitte uudella levyllä kahden laulajan käyttöön. Mistä idea tähän? 

– Ajatus oli päästä eroon taustanauhoista, jotka olisivat livetilanteessa lähes välttämättömiä, mikäli haluaisimme päästä lähellekään levyjen soundimaailmaa. Kaksi pätevää laulajaa pystyy hoitamaan homman niin, että stemmoissa riittää voimaa. 

– Myös toinen syy on keikkailuun liittyvä, eli etenkin uuden levyn laulajalta vaatima teknisyys ja voimakkuus tekee keikasta melkoisen raskaan suorituksen. Kaksi solistia pystyy jakamaan kuormaa.

– Niklas Bromanin ja Erik Kraemerin äänet ovat juuri sopivasti erilaiset erottuakseen selkeästi toisistaan. Kumpikin on äärimmäisen tarkka ja tekninen solisti, ja kummallakin on oma vahvuusalueensa, joka täydentää toista. 

Christian, soitit koskettimet Dream Theateristä tutun James LaBrien uudelle levylle. Kuinka tämä diili syntyi? 

– Soitin vuodet 2015–19 Eden’s Cursessä, joka pääsi lämmittelemään Dream Theateria brittikiertueella, Pulkkinen avaa. 

– Eden’s Cursen basisti Paul Logue ja James LaBrie ystävystyivät ja ovat pitäneet yhteyttä. Noin vuosi sitten James ehdotti Paulille, että he kirjoittaisivat yhdessä albumin, joka kunnioittaisi Jamesin teiniajan idoleita eli Led Zeppeliniä, Rushia, Deep Purplea ja Pink Floydia. Paul ehdotti minua kosketinsoittajaksi, joten tein koesoitoksi yhden biisin orkestraatiot sun muut koskettimet. James oli mielissään lopputuloksesta. 

– Kyseessä on suuri kunnia, sillä Dream Theater oli oman teiniaikani ehdoton ykkösbändi. Vähän epätodellinen fiilishän siitä tulee, kun kuulen Jamesin lauluja omien synaraitojeni päällä. 

Mitä suunnitelmia ja odotuksia Simulacrumilla on vuodelle 2021? 

– Hyvin vaikea sanoa, mutta totta kai toivoisimme, että keikkoja ryhdyttäisiin taas järjestämään ja pääsisimme soittamaan uuden levyn kappaleita. Heti kun olosuhteet suovat, pieni kiertue olisi todella kova juttu. Olemme tämän vuoden suhteen kuitenkin erittäin toiveikkaita!

Julkaistu Infernossa 1/2021.