Edellisestä levystäsi Six Waves of Woesta on jo kymmenen vuotta. Mitä näiden vuosien aikana on tapahtunut?
– Aloin kirjoittaa uutta materiaalia heti kun tuo levy ilmestyi. Samaan aikaan ensimmäinen lapseni syntyi ja elämäni muuttui, kuten yleensä vanhemmuuden myötä käy. Minun oli hankalaa keskittyä musiikkiin, ja kun toinen lapseni syntyi, meinasin hyllyttää Forest of Shadowsin kokonaan. Tämän lisäksi myös päivätyö vei aikaa musiikilta, joten hommat eivät näyttäneet bändin kannalta hyviltä, yhtyeen ainoa jäsen Niclas Frohagen kertaa.
– Kaikesta huolimatta halu tehdä musiikkia säilyi, ja noin viisi vuotta sitten tajusin, kuinka paljon kaipasin sitä. Silloin ajattelin sisällyttää bändin uuteen elämääni ja palasin aloittamieni biisien pariin.
Uusi musiikkisi kuulostaa aiempaa monipuolisemmalta ja dynaamisemmalta. Oliko tämä pääasiallinen tarkoituksesi?
– Kyllä. Luulen, että löysin ajan mittaan uusia tapoja ilmaista itseäni, ja halusin myös toteuttaa niitä. Minulla oli kuitenkin selkeät rajat, joihin Forest of Shadowsin tulee istua. Kun perustin bändin vuonna 1997, minulla oli ajatus luoda synkkää ja melankolista musiikkia, ja silloin doom/death tuntui siihen sopivimmalta tyyliltä. Nyt yritän olla hieman avoimempi erilaisille vaikutteille.
Yhtenä albumin sanoituksellisista teemoista on näkemäsi painajainen. Mistä se kertoi?
– Ensimmäinen sinkku Drowned by Guilt pohjaa painajaiseen, jonka näin aikana, jolloin sanoitusten kirjoittaminen oli hankalaa. En ajatellut kirjoittaa unen pohjalta tekstiä, mutta se kasvoi ajan myötä suuriin mittasuhteisiin. Tunne siitä, kun elämä hiipuu hiljalleen pois hukkuessa oli todella häiritsevä. Näin itseni ikään kuin ulkopuolisena, kun kehoani raahattiin pois vedestä.
– Tarinaan luo oman lisäulottuvuutensa fakta, että monet ihmiset hukkuvat tänä päivänä Välimerellä. Vaikka jättäisi politiikan pois, se mitä siellä tapahtuu on suuri tragedia, ja mietin tuon painajaisen aikaan noita asioita paljon. Tunsin paljon syyllisyyttä sekä ihmisenä että maapallon asukkaana.
Pitääkö sinun olla jossain tietyssä mielentilassa kappaleita kirjoittaessasi?
– Joskus siitä on apua, mutta usein kaikki tapahtuu kuin itsestään. Toisinaan löydän itseni seuraamasta lasteni leikkejä samalla kun kirjoitan pimeitä juttuja. Se tuntuu vähän oudolta. Joidenkin sanoitusten hahmottelu tai tärkeiden melodioiden säveltäminen vaatii erityisen mielentilan, mutta kun homman saa alkuun, kappaleen tekoa voi jatkaa milloin vain. Nautin eniten tehdä musiikkia myöhään illalla, kun saan olla yksin. Se on kuitenkin nykyisin harvinaista herkkua, enkä oikein usko, että se vaikuttaa kappaleisiin mitenkään erityisesti.
Millaisia kuvajaisia näet lasipalloon katsoessasi?
– Toivon, että seuraavan albumin julkaisuun ei kulu kymmentä vuotta. Elän vahvasti hetkessä, ja tällä hetkellä tärkeintä on Among the Dormant Watchersin julkaisu. Minulla ei ole mitään suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, mutta olen kuitenkin vähän miettinyt, että seuraava levy jäisi Forest of Shadowsin viimeiseksi.
Julkaistu Infernossa 11/2018.