”On turha yrittää olla jotain vain siksi, että ihmiset odottavat sitä” – haastattelussa Truckfighters


Ruotsalaisen Truckfightersin stoner kulkee jatkuvasti iskevämpään ja mielenkiintoisempaan suuntaan.

Truckfightersin viides levy, yksinkertaisesti nimetty V, on nyt valmis. Mitä ihmisten tulisi tietää tästä albumista?

– Se on paras, laulaja-kitaristi Oskar ”Ozo” Cedermalm hekottaa.

– Jos totta puhutaan, se on luontevaa jatkoa Universelle [2014]. Mukana on progressiivista otetta, mutta myös kivoja melodioita. Levy on ehkä aiempaa likaisempi ja raskaampi, mutta se ei ole missään nimessä vaikea kuunneltavaksi. Se kuulostaa minusta helposti lähestyttävältä, vaikka se ei ollutkaan aikomuksemme – pikemminkin päinvastoin.

Truckfightersin musiikki eroaa edukseen pörinäbändien sarjassa, sen kappaleet kun ovat hyvin dynaamisia ja mielenkiintoisia. Onko tällaisten biisien kirjoittaminen teille hankalaa?

– Biisit tulevat kuin luonnostaan. Emme pidä tavallisesta stonerista ja olemme kyllästyneitä kuulemaan yhtä riffiä kamalalla pörinällä kuorrutettuna. Mielestämme musiikin täytyy hengittää, ja kun kuulija vähiten odottaa, painamme metallivaihteen silmään.

– On turha yrittää olla jotain vain siksi, että ihmiset odottavat sitä. Mielestäni on kuitenkin mukava kuulla, että jotkut pitävät musiikistamme, ja se on myös yksi syy, joka ajaa bändiä eteenpäin. Fanijoukkomme kasvaa, ja se on aivan huikeaa.

Bändin rumpalitilanne lähestyy spinaltapmäisiä mittasuhteita. Viidentoista vuoden aikana matkassa on ollut seits… siis kahdeksan rumpalia, sillä myös viimeisin kannuttaja on ottanut juuri hatkat. Mistä tämä johtuu?

– Syyt vaihtelevat. V:llä soittanut El Dano lähti, koska hänellä ei ollut enää aikaa bändille. Hän joutui todella koville studiossa, koska ei ollut soittanut rumpuja melkein kahteen vuoteen. Hän on hyvä rumpali, ja ajattelimme, että hän rentoutuu pian studiossa ja saa lisää soittovarmuutta… mutta odotuksemme taisivat olla liian korkealla.

– Sattui esimerkiksi niin, että kun olimme hommanneet ammattimaisen valokuvaajan ja suunnitelleet ottavamme promokuvia, El Dano kertoikin meille samana päivänä, että joutuu lähtemään johonkin heti lounaan jälkeen.

– Kun prioriteetit ovat jossain aivan muualla, homma ei vain toimi. Tietysti on ajateltava perhettään, mutta täytyy muistaa, että myös muut hommat on hoidettava kunnolla.

Truckfighters on kerännyt kulttimaineensa ulkopuolisen silmin varsin nopeasti. Jotain yhtyeen arvostuksesta kertoo, että Queens of the Stone Agen Josh Homme on kutsunut porukkaa vaatimattomasti maailman parhaaksi bändiksi.

– Nopeasti ja nopeasti, hah. Olemme olleet kasassa viisitoista vuotta, mikä saattaa vaikuttaa ulkopuolisesta lyhyeltä ajalta. Meille se on ollut pitkä matka, joka on tuottanut tulosta hitaasti.

– Suurin sykäys tapahtui 2007, kun soitimme 35 keikkaa Fu Manchun Euroopan-kiertueen lämppärinä. Se toi meille paljon huomiota, ja olemme kiertäneet siitä lähtien oikeastaan tauotta. Olemme tehneet melkein 800 keikkaa, joten eipä tämä kulttistatus ole tullut mitenkään äkkiä.
Osaako kukaan teistä ajaa rekkaa?

– Ei, ei todellakaan, hah! Nimi tulee 1970-luvun Truckfighters-kirjasarjasta, jonka osat ovat todella käppäisiä. Jokaisella niistä on eri kirjoittajakin.

– Kun aloitimme, tämä oli pelkkää mukavaa puuhastelua. Se on pysynyt hauskana kaikki nämä vuodet, mutta toivottavasti olemme nykyisin ammattimaisempia ja edes pikkuisen parempia kuin ne kirjat.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 8/2016.