”Uuden albumin kirjoitusprosessi tuntui pitkältä kuin Paris–Dakar-ralli jalan suoritettuna” – haastattelussa Demonic Death Judge

Mureita riffejä ja utuista psykedeliaa yhdistelevä Demonic Death Judge kulkee uudella albumillaan kohti päätepistettä.

18.07.2020

Lupailitte edellisen Seaweed-levynne (2017) tiimoilta tekemämme haastattelun yhteydessä, että tuleva albumi tulee viemään teidät pidemmälle matkalle kuin koskaan aiemmin. Toteutuiko se? 

– Olemme sanamme mittaisia miehiä, laulaja Jaakko Heinonen toteaa. 

– Mielestäni tämä levy vei ainakin meidät – ja varmasti myös kuulijan – pidemmälle matkalle kuin aiemmin. Ainakin kirjoitusprosessi tuntui pitkältä kuin Paris–Dakar-ralli jalan suoritettuna. Kokemus oli haastava mutta palkitseva. Levyn sisällöstä muodostui matkan varrella aiempaa monipuolisempi ja hieman kokeellisempi. 

The Trail on mielestäni uranne helpoiten lähestyttävä albumi. Koetteko itse musiikinne nyt jotenkin ”helpommaksi” kuin aiemmin? 

– Levyltä löytyy muutama kappale, joita kutsuisin ”esteettömäksi stoner rockiksi”. Ehkä niiden puolesta tuotanto on helpommin lähestyttävää kuin osa aiemmasta materiaalista. Muutaman kappaleen kohdalla lyödään perinteisempi stonerlanausvaihe sisään ja annetaan partojen väpättää hieman kovemmalla tempolla. 

– Mutta toki esimerkiksi albumin nimikkoraita on perinteisempi, lähes kymmenminuuttinen sludge/doom-järkäle, jonka aikana lyhyen keskittymiskyvyn omaavat voivat vaihtaa takaisin Radio Rockille. 

En ole vielä nähnyt kiekon sanoituksia, mutta kappaleiden otsikot kuten Cougar Charmer ja Fountain of Acid ovat aika mielenkiintoisia. Mistä The Trailin teksteissä kerrotaan? 

– Levy ei ole ehkä ilmiselvästi mikään teema-albumi, mutta sen sanoitukset seuraavat tiettyä linjaa. 

– Trail kertoo tarinan henkisesti ja fyysisesti loppuun ajetusta henkilöstä, joka kokee tietynlaisen valaistumisen matkalla kohti lopullista päätepistettä. Levyn aloittava Filthy as Charged -kappale ja sen video antavat hyvän käsityksen siitä, mistä lähdetään ja minne tällainen matka päättyy. 

Vaatiiko biisienne valmistuminen jonkin tietyn mielentilan vai syntyykö materiaalia paikasta, ajasta ja tilanteesta riippumatta? 

– Biisien tekeminen vaatii ehdottomasti oikeanlaisen mielentilan. Ideoiden ja ajatusten syntyminen ei katso aikaa eikä paikkaa, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan kirjoittanut sanoituksia työpäivän päätteeksi tiistai-iltapäivänä. Yleensä pakkaan reppuuni ajatustyötä helpottavat voiteluaineet, suuntaan muutamaksi päiväksi erämaamaisemiin ja kokoan ajatukseni paperille siellä. 

Soittamanne stoner/sludge/doom tuntuu olevan Suomessa aika marginaalisessa asemassa. Onko tällaiselle musiikille tarpeeksi kysyntää? 

– Olen hieman eri mieltä siitä, että kyseinen tyylisuunta olisi enää niin marginaalista, kun katsotaan, miten paljon ihmisiä esimerkiksi Blowup-festivaalit keräävät yhteen. En tosin myöskään oleta saavani kutsua Emma-gaalaan ihan lähivuosina – ja hyvä niin. 

– Mielestäni genre on sopivan marginaalisessa asemassa, hieman pääväylältä sivussa oleva kusenhajuinen sivukuja, jota pitkin rohkeimmat uskaltavat marssia. 

Julkaistu Infernossa 4/2020.

Lisää luettavaa