”Vihaan kliseitä ja symbolismin käyttöä itsetarkoituksellisesti” – haastattelussa rockvalokuvaaja Ester Segarra

”Kun lähden sessioihin, haluan vangita kuviini levyjen hengen”, kertoo monia Infernon sivuillekin päätyneitä promokuvia ottanut espanjalaisfotaaja Ester Segarra.

Tämänkinlehden sivuilta löytyy runsaasti bändien promokuvia. Useimmiten kuvat muistuttavat toisiaan ja tarjoavat sitä perinteistä patsastelua levytysstudion sivukujalla tai hylätyssä tehdashallissa. 

Onneksi on myös kuvaajia, jotka haluavat ottaa promoista ja bändeistä kaiken irti. Espanjalainen Ester Segarra on yksi heistä. 

– Olen kuvannut bändejä 15 vuoden ajan, mutta kaikki alkoi livekuvaamisesta. Olin ottanut keikkakuvia Nebulan keikalta, kun päädyin ystäväni kautta tekemisiin Terrorizer-lehden kanssa. Sen väki oli pitänyt kuvistani, Ester avaa. 

– Todellinen herääminen tapahtui Ancient Ceremonyn ja Behemothin keikalla pian tämän jälkeen. Se oli mitä synkin keikka täynnä pimeintä livemusiikkia, jota olin kuullut. Tuolloin ymmärsin, että haluan kuvata bändejä ammatikseni. 

Ester kertoo päättäneensä nopeasti, ettei kuvaaminen olisi hänelle harrastus vaan elämäntyö. 

– En ole ikinä uskonut siihen, että ihmisen tulisi erotella toimeentulon takaava leipätyö ja intohimoiset harrastukset toisistaan. Valokuvaaminen oli jo varhain jotain sellaista, mikä sai minut tuntemaan eläväni. En halunnut minkään päivätyön tulevan tämän intohimon tielle. 

– Rakastan kuvaamista, koska se on äärimmäisintä hetkessä elämistä: kun otan hyvän kuvan, ikuistan juuri sen hetken, jossa kuvattava on kaikkein eniten elossa. 

Kumpi merkitsee enemmän: kuvaajan sopeutuvaisuus ja taito vai hänen käyttämänsä kuvausvälineet? 

– Olen ottanut yhden parhaista bändikuvistani kenkälaatikkokameralla, Ester vastaa. 

– Hyvä laitteisto voi olla suuri tuki, mutta pahimmillaan laitteet saattavat olla niin monimutkaisia ja niin pieniin säätöihin keskittyneitä, että ne vievät huomion pois itse kuvaamisesta. Huonot laitteet taas voivat rajoittaa tekemistä ja turhauttaa todella paljon. Tietää olevansa haastavissa olosuhteissa ihan liekeissä, mutta laitteet eivät vain riitä ikuistamaan sitä, mitä todella näkee. 

Toisinaan promokuvien ottaminen vaatii nopeaa toimintaa ja ajattelua. 

– Jos yksi asia leimaa tätä alaa eniten, se on ajanpuute. Kuvat otetaan usein todella lyhyellä varoitusajalla ja itse sessioihin on varattu aikaa vielä vähemmän, Ester toteaa. 

– Olosuhteet saattavat vaihdella hotellihuoneista studioihin ja toimistoista takapihoihin. On vain annettava mennä, luotettava vaistoihinsa, arvioitava tilanne niin läpikotaisin kuin mahdollista ja kääntää olosuhteet eduksi. 

Ester kertoo tiedostavansa promokuvaukset kliseet. 

– Pidän symboliikasta, mutta vihaan kliseitä ja symbolismin käyttöä itsetarkoituksellisesti siten, ettei sillä ole todellisuudessa mitään merkitystä tai syvyyttä. Pyrin aina siihen, että kuvauspaikka ja sopiva valon, värien, esineiden, muotojen ja lavasteiden käyttö ikuistaa bändin, joka näyttää musiikiltaan. Saan usein kuunneltavakseni bändien tulevia levyjä ennen kuvaamista, ja kun lähden sessioihin, haluan vangita kuviini levyjen hengen. 

Ester antaa esimerkkejä tilanteista, jolloin kommunikaatio bändien kanssa on oikeasti toiminut. 

– Haluan aina kuulla, missä bändit haluaisivat ottaa kuvat, millaista fiilistä he tahtoisivat niihin vangita ja onko heillä erityistoiveita, millainen värimaailma niissä tulisi olla. 

– Tiivis yhteistyö esimerkiksi Watainin, Deströyer 666:n, Lee Dorrianin ja Electric Wizardin kanssa päätyi siihen, että sessioissa nähtiin käärmeitä, irtopäitä, tiimalaseja, tuleen sytytettyjä viikatteita, pastorinasuja, kalloja, sianverta, hautausmaita, savukoneita vuorilla, tulta ja vielä vähän lisää kalloja! 

Joskus käy varmasti niin, ettei bändeillä ole minkäänlaista mielipidettä tai kiinnostusta tulevien kuvausten suhteen? 

– Ymmärrän sen hyvin! Vihaan itsekin kuvattavana olemista, Ester nauraa. 

– Monet bändit ajattelevat, että kuvaussessiot ovat pakollinen paha ja riippakivi siinä vaiheessa, kun se kaikkein tärkein eli musiikki on taltioitu. Hyvät kuvat kuitenkin parantavat bändin näkyvyyttä ja ovat osa audiovisuaalista kokemusta, jota kuulijat janoavat. Siksi vakuutan bändeille, että kun tulemme joka tapauksessa ottamaan kuvat, voimme ottaa niistä samassa ajassa kaiken irti. 

– Monet hankalat bändit kertovat minulle musiikistaan ja tuntemuksistaan, mikä sitten inspiroi minua. Esitän tulkintani heidän musiikistaan kuvillani, ja bändit kiittelevät lopulta, kun en antanutkaan periksi! 

Ester Segarran uran ensimmäiset 15 vuotta paketoiva kirja julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. 

Julkaistu Infernossa 2/2018.