Elääkö power metal jälleen pientä nousukautta? Moni genren vanha tekijä on kohottanut profiiliaan viime vuosina, mutta uuttakin verta on taistelukentällä. Hyvinkääläinen Thaurorod osoittaa kakkoslevyllään kipuavansa kovaa vauhtia kohti melodisen voimametallin eliittiä.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Anne Rajala
Kuten kaikki varmasti tietävät, laulajat ovat usein suuria persoonallisuuksia. Thaurorod on kokenut tämän uransa aikana kouriintuntuvasti. Joulukuussa ilmestynyt Anteinferno on vasta yhtyeen toinen täyspitkä, mutta sillä laulaa jo bändin kolmas solisti, ruotsalainen Andi Kravljaca. Vuoden 2010 Upon Haunted Battlefieldsillä kuultiin vielä ensimmäistä eli Markku Kuikkaa.
Basisti Pasi Tanskanen tuskailee, että ovi on käynyt vähän turhankin tiuhaan. Kravljaca on onneksi mies paikallaan. Hän on saanut Thaurorod-ryhmän toimintaan aivan uutta potkua.
– Olen ihan sataprosenttisesti sitä mieltä, että tähän paikkaan ei olisi voinut löytyä parempaa kaveria. Andilla on mieletön motivaatio ja se tekee tosi tehokkaasti hommia tämän bändin eteen. Se menee keikkojen jälkeen merkkarikojulle juttelemaan fanien kanssa ja kaikkea. Livenä on muutenkin täysin eri meininki kuin aiemmin.
Kravljaca liittyi vahvuuteen jo vuonna 2012. Levyjen välissä yhtyeessä vaikuttanut italialainen kultakurkku Michele Luppi potkaistiin pois vuotta aiemmin. Syynä oli yksinkertaisesti se, että hommat eivät hoituneet odotetulla tavalla.
– Jossain vaiheessa Luppi ei enää saanut asioita aikaiseksi. Yritettiin ymmärtää ja antaa sille aikaa ja kannustaa. Kyllä se aina lupaili, mutta kai siinä oli kulttuurierokin taustalla. Ei siitä vaan tullut yhtään mitään. Odotettiin ja odotettiin. Jos oltaisiin jääty odottamaan, demotettaisiin tätä levyä varmaan vieläkin.
Luppin edeltäjä Markku Kuikka jätti yhtyeen dramaattisella tavalla kesken kiertueen vuonna 2010 Pariisissa. Thaurorod oli tuolloin lämmittelemässä Sabatonia ja Alestormia.
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että kun asiat Luppin kanssa alkoivat mennä mönkään, bändille eiensimmäisenä tullut mieleen vaihtaa laulajaa. Asiasta hieman hirvitti kertoa levy-yhtiö Noise Artille.
– Yritettiin Luppin kanssa ihan viimeiseen asti. Kyllä me kelattiin, että se saattaa olla bändin loppu, jos taas lähdetään etsimään uutta kaveria. Ei se kivaa ollut. Lafka onneksi ymmärsi asian tosi hyvin, Tanskanen kiittelee.
Lue koko juttu Infernon numerosta 1/2014 (#113).