Kuva: Miika Tikka
[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]
Oceans of Sickness
– Melkoinen kuolonmyllerrys sairauden runteleman ihmisen raskaasta valinnasta. Kertsissä peilataan kolikon toista puolta, eli peruskysymys on oliko tämä tässä vai vääntäydytäänkö hammasta purren seuraavaan päivään. Ihan kiva pelinavaus. (Katso myös video, toim. huom.)
Blood Eagle
– Raiskauksen tai muun väkivallanteon uhrin tai uhrin omaisen ei ihan niin passiivinen palaute, jossa lakipykälät jäävät kakkoseksi. Musiikkipuolella mennään myös samoissa tunnelmissa, tässä ei kauheammin duuria ole.
Inward
– Sitä niität mitä kylvät on teemana. Ihmiset tekevät ratkaisuja usein vaistojensa vietävissä ja lopputuloksia luetaan Alibista, Seiskasta ja iltapäivälehdistöstä. Joskus ei lueta, mutta tunnetaan omissa nahoissa sitten siviilipuolella. Tämä on oodi niille töppäyksille.
Grief
– Grief summaa sanoin bändin fiilikset, kun on tässä näitä murheellisia juttuja luettu pitkin vuotta. Ei tuo uusi ilmiö ole, mutta nykyään niin tapetilla, ettei perheelliset ja muuten empaattiset ihmiset voi olla reagoimatta. Biisi kuvastaa osuvasti asiayhteyteen liittyviä tunteita. Aika raskas eepos kaikenkaikkiaan.
Incarcerated
– Siitähän se sitten lähti… on aika yleinen lausahdus kun pohditaan kaikenlaisia kommervenkkejä, mitä sitten kivitalossa hyvitellään. Tässä biisissä oli ideana listata kolme virhettä, joista se sitten lähti. Audiopuolellakin on aika tulemista, ettei tätäkään tarvitse hiturina tanssia.
Gravel
– Kyllästyin yhteiskuntaan. Taas. Ei varmaan tämän suorempaa tekstiä ole tullut omalta osalta suollettua ja sellaista tärinäähän tuo musakkikin on. Väliosassa pistetään bändin historian mehustelluin kahden kitaran liidikombatti, että silleen.
Grim River
– Raskassoutuinen biisi, tarkoituksella. Aloin erään tapauksen seurauksena pohtia taas kerran omaisen menetystä ja miten kiittämätön paska sitä tulee oltua. Sitä vaan ei matkan varrella tajua, että maaliviiva voi ollakin jo seuraavassa mutkassa ja sitten on turha tuhertaa kun paskat on housussa. Eli anteeksi kannattaa pyytää ennen ruumiinvalvojaisia.
Serpent Spine
– Sarjisfriikeille asia on tuttuakin tutumpi. Tässä kohtaa levyn valintojen seuraamukset -teema saavuttaa huippunsa. Aina kun kohtaa epäoikeutta ja vääryyttä, ihmisen sisimmässä varmasti piilee tarve hyvityksen etsimiseen. Mitä siitä seuraa? Onko sankaruuden hintana muuttuminen juuri siksi, mitä alunperin lähdit vastustamaan? Maailma ei ole mustavalkoinen, joten ratkaisujenkaan ei tulisi olla.
Tarnished Halo
– Toinen läheisen menettämiseen liittyvä kappale. Mikon sävellystyön täydennykseksi tein sanat ideansa pohjalta ja tarinahan on siis tosi. Kappale on ehdottomasti Pain Confessorin eeppisin tekele muuhun omaan tuotantoon verrattuna ja sanoma sen mukainen. Minne kaikki elämän arvokkuus ja saavutukset katoavat, kun mielen rappeuttava sairaus lopulta vie tutun ihmisen jonnekin viimeisen verhon taa ja jäljelle jää vain etäisesti tuttu ulkokuori kädessään eteerinen jonotusnumero?
Vitriol
– Kiertelemättä aivan suoraviivainen laulu isäksi tulemisen musertavasta tunteesta. Rivakka biisi, jonka sanoma luo aika murheellisen kontrastin levyn muuhun kertomaan ja siihen on hyvä lopettaa. Me kaikki synnymme tyhjinä tauluina ja jos tässä biisissä käsitelty tunne jää uupumaan vanhemmilta, lopputuloksia on karmivaa edes ajatella. Silti niitä dokumentoidaan jatkuvasti. Yhä uudelleen ja uudelleen.