Progressiivista dark metalia Lahdesta – ensikuuntelussa Solacide-debyytti

19.02.2016

Vuonna 2004 nykyisen nimensä saanut Solacide on saanut valmiiksi esikoisalbuminsa The Finish Linen. Juho Räihän (Gloria Morti, Before the Dawn) äänittämän levyn virallinen julkaisupäivä on 28. helmikuuta, ja kiekko ilmestyy puolalaisen Via Nocturna -levy-yhtiön toimesta.

Myös Amberian Dawnista ja Waltarista tuttu kitaristi Kimmo Korhonen avaa levyn kappaleiden saloja soittimen alla.

Of Wolf and Lamb
– Riitasointuja ja aggressiota pakkautui aloituskappaleeseen runsaasti, melodisen mätön ihannoijat karsastavat tällaista biisiä. Sanat kertoo ihmisen raakuudesta ja selkärangattomuudesta, kuinka nämä kaksi piirrettä luovat maailman nykytilanteen. ”Luomakunnan kruunu” on melko narsistinen termi.

Disgust
– Bändille melkein 10 vuotta vanha kappale joka sopi uusien sekaan. Biisin vaikutteet vaihtelevat Akercockesta Symphony X:ään. Levyn ehkä haasteellisin biisi soitannollisesti. Sanoitukset on melko epämääräistä itsetutkiskelua ja nuoren miehen uhoa.

Dreamless
– Tätä biisiä tehdessä Sentencedin Amok ja Down oli kovassa toistossa. Heavy metal -vaikutteet paistaa biisissä läpi. Taisi myös olla levyn ainoa normivireinen ralli. Sanoituksissa kohdataan omia demoneja ja mietitään elämän tarkoitusta.

Void
– Rumpalimme Masan (Matti Jauhola) kanssa haluttiin saada Dreamlessin ja The Mazen väliin jokin siirtymä. Ideointi tapahtui yhdeltä istumalta, soittelin sointuja kitaralla, Masa viittoi ja neuvoi miten tunnelman pitäisi johdattua seuraavaan biisiin. Stonen Adrift -biisi taisi olla jonkin sortin vaikute tälle palalle. Kappaleella ei pitänyt alun perin olla nimeä, mutta levy-yhtiö ei pitänyt ajatuksesta, päivää ennen levyn painoon lähtöä piti keksiä nimi tälle väliosalle.

The Maze
– Musavideobiisi, levyn ehkä melodisin kappale. Paljon kuiskintaa ja puhtaita lauluja murinoiden lisäksi, Gökhanin (Korkmaz, laulu) kanssa tehdään tässä biisissä paljon yhteistyötä. Riffit syntyivät yömyöhällä, useampaan otteeseen piti nousta sängystä ylös äänittämään ideat ylös. Synkkää tunnelmaa ja melodioita tässä haettiin. Omasta mielestä onnistuttiin siinä hyvin ilman että mentiin liikaa Göteborg-osastolle. Lyriikat spekuloivat sitä kuinka meidän nykyelämä on tehty niin kiireiseksi etteivät ihmiset ennätä miettimään elämän peruskysymyksiä; Keitä me olemme, miksi olemme olemassa, ja kuinka kuolema on nostettu ihmisten suurimmaksi pelonaiheeksi.

Self-Proclaimed None
– Levyn tummanpuhuva raita, Emperorin IX Equilibrium toimi jossain määrin vaikutteena musiikilliseen puoleen. Lyriikat kertovat tarinan katkeroituneesta ihmisestä jolla ei ole montaa elinvuotta jäljellä, ja jolla ei tule olemaan surijoita muistotilaisuudessa.

Grey
– Erään rankan juhlaillan jälkeen heräsin melko rapeaan olotilaan, jonka sitten taltioin tähän muotoon. Tervassa kompurointia.

The Finish Line
– Levyn outolintu joka kuitenkin päätyi nimikkobiisiksi. Levyn miksaaja Juho Räihä sanoi studiossa ”kuulostaa levyn vikalta biisiltä”. Biisinä ehkä erikoisin mitä levylle päätyi. Hyvä ystävä Piiparisen Pauli auttoi kertosäkeen lauluissa, suuri kiitos hänelle levyllä vierailusta. Äänihuulia venyteltiin joka suuntaan biisin loppupuolella. Lyriikoiden puolelta todella folion tuoksuinen ralli, täynnä toisinajattelijan näkökulmia joille ei ole tilaa nykymaailmassa.

Lisää luettavaa