”Miten näin brutaalista death metalista voi tulla samaan aikaan mieleen Toto?” – ennakkokuuntelussa Omnium Gatherum

Kuva: Jari Heino

Omnium Gatherum julkaisee Grey Heavens -albuminsa 19. helmikuuta. Infernolla on ilo ja kunnia tarjoilla bändin seitsemäs pitkäsoitto ennakkokuunteluun sen ilmestymispäivään asti.

Solisti Jukka Pelkonen ja kitaristi Markus Vanhala kertovat soittimen alla kappaleista tarkemmin. Mikäli levyä kuunnellessa kaipaa lisälukemista, tammikuun Infernosta löytynyt Vanhalan ja Amoral-kitaristi Ben Varonin yhteishaastattelu löytyy melko mehevän skaban kanssa tästä klikkaamalla.

The Pit
– Latingista suoraan kaaliin -tyylinen lähestymistapa oli mielestämme parin hitaammin kehittyvän albumikokonaisuuden jälkeen aivan kohdallaan. Suoraan suoritukseen siis esileikittä ja kulkematta lähtöruudun kautta. Imperiumin vastaisku.

Skyline
– Ensimmäinen viime vuonna levyltä julkaistu biisimaistiainen, kun ennen viime syksyn jenkkirundia bisnespuolelta tilattiin jotain uudenmoista tiskiin. Hämmennykseksi julkaisimme levyn kenties epä-OG:maisimman viisun. Yksinkertaista ränkytystä yksinkertaisille ihmiselle, eli tarttuvan kaavan kautta sinulle ja hänelle. Biisi on saanut pientä kritisointia muka kuulostaen eräältä isohkolta ruotsalaiselta bändiltä, mutta todellisuudessa pomppukomppi-idea on kylläkin ”lainattu” eräältä toiselta ruotsalaiselta ei-niin-ilmeiseltä bändiltä.

Frontiers
– ”Miten näin brutaalista death metal -biisistä voi tulla samaan aikaan mieleen Toto”, sanoi miksaajamme Dan Swanö, joka oli varsin asian ytimessä. Koska AODM ja eeppinen totocore. Ensimmäinen videobiisi levyltä ja se antaa levystä varsin hyvän kokonaiskuvan.

Majesty and Silence
– Levyn ainoa kymmenminuuttinen pidemmän eeppinen biisi jollaisia on ollut tapana tehdä albumikokonaisuuksillamme. Synkistelyn puolelle taipuva kipale, mutta kertosäe pelastaa syntiset. Slaavikyykystä bläkistelyn kautta pinkfloydmaiseen slidesooloon.

Rejuvenate!
– Nopea rässäys, ja varma downpikkaus, käsientappaja kielisoittajille sekä perkussio-osastolle. Teknistä, vaan ei vaikeankuuloista eli kieroa yleisön huijausta. ”Ihan helppoa tykiteltävää”.

Foundation
– Robert Miles goes death metal, kas siinäpä biisin viitekehys. Miksausvaiheessa ohjeistimme hakemaan yleisfiilistä Terminator 2:n maisemiin. Raskasta ja melodista klassikointia.

The Great Liberation
– Hyvä biisi, terveisin Markus ja Jukka. Oma lempparibiisimme. On tykittelyä ja eteenpäin puskevaa hevosajelua, Dimmu-pianoa ja kitarasankarointia, mitäpä sitä enempää tai muutakaan vähempää.

Ophidian Sunrise
– Perinteinen Omnium Gatherum -valssi, näitähän on parilla edellisellä levyllä jo kiintiöt. Draamankaaressa vaelletaan auringonnoususta auringonlaskuun ja seuraavana päivänä jatkuu taas.

These Grey Heavens
– Melkeinpä albumin nimibiisi, harmaissa taivaissa haikeilua ja runoutta ilman lyriikkaa. Muusikkotermein lanseerattuna: instrumentaalikappale.

Storm Front
– Imperiumin vastaiskun ympyrä sulkeutuu ja tämänkertainen konflikti on kuulutuksen jälkeen ohi. Puolet biisistä vedellään kovin myrskyisissä avaruustunnelmissa loppulanauksena pöytä puhtaaksi ja tannerta jyrätään karuun loppuun asti ja sen jälkeenkin, kunnes jätetään homma kaikumaan maata kiertävälle radalle harmaiden taivaiden ylle.