Loppuvuoden juttusarjassa päästämme artistit kriitikoiden saappaisiin listaamaan vuoden 2012 suosikkijulkaisuitaan. Abhorrence, Hexvessel ja Horse Latitudes korkkasivat sarjan viime viikolla, eilen vuorossa oli Jussi Lehtisalo ja tänään Seremonia.
Seremonia herätti pöhinää internetissä keväällä julkaistessaan Rock’n’Rollin maailma -videon. YouTubessa ja Vimeossa noin 19 000 katselukertaa kerännyt pätkä jakoi mielipiteitä radikaalisti. Debyyttipitkäsoitto jatkoi singlen kanssa samalla linjalla, muun muassa Infernon Joni Juutilainen kuului lyttääjien seuraan. Suitsuttajien seurakuntaan liittyi puolestaan Electric Wizardin Jus Oborne, joka kutsui bändin soittamaan Hollannin Roadburn-festivaalille. Tammikuussa Seremonia avaa illan Witchcraftille Helsingissä, Tampereella ja Turussa.
”Kaikki bändin jäsenet ovat intohimoisia musiikin ongelmakäyttäjiä, ja ongelmakäyttö painottuu juuri 60-, 70- ja 80-lukujen erilaiseen käppähämyilyyn”, kertoi Ville Pirinen Miika Kuusisen haastattelussa. Seremonian basisti Ilkka Vekalta vuoden parhaita julkaisuja tentatessa musiikin ongelmakäytön voi todeta ulottuvan nykypäiväänkin asti, sillä juttusarjan aiemmista vastaajista poiketen listaa ei saatu rajattua viiteen.
1. Mgla – With Hearts Toward None
Yleensä diggaan primitiivisemmästä black metalista à la Ildjarn, mutta tämä kolahti ja kovaa. Jylhää touhua, vuoden levy.
2. Opium Warlords – We Meditate Under The Pussy in The Sky
Eka levy oli ok, mutta tämä on loistava. Hynniselle pitäisi saada joku jatkuva 100 000 € per vuosi taiteilija-apurahaa, että herra voisi täysin vapaasti toteuttaa visioitaan.
3. Pharaoh Overlord – Lunar Jetman
Vaihteeksi vähän ”järkevämpää” touhua Pharaoh Overlordilta. Herra Lehtisalo ja kumppanit ansaitsisivat myös yllämainitun taiteilija-apurahan.
4. Earth – Angels of Darkness, Demons of Light II
Hieno jatko ykkösosalle, hiton jylhää touhua tämäkin.
5. Aluk Todolo – Occult Rock
Tämä bändi ei ole pettänyt koskaan, eikä petä tälläkään kertaa. Ehkä vuoden psykedeelisin levy. Saisivat tulla uudestaan Suomeen, viimeksi jäi olosuhteiden pakosta näkemättä.
6. Death Trip – Pain is Pain
Upea kulttuuriteko koota yhtyeen tuotanto yksiin kansiin. Läjälle pitäisi myös myöntää taiteilija-apuraha, tai kaksi. Billy Boysin Anthology olisi saattanut viedä tämän paikan, mutta ei ole ehtinyt tätä kirjoitettaessa minulle asti. (Kokoelma ilmestyi joulukuussa 2011, mutta hyväksyttäköön tämän kerran, toim. huom.)
7. Can – Lost Tapes
Kolme cd:llistä ennenjulkaisematonta Cania. Ei kaivanne enempää perusteluja? Morjens järki.
8. Mr. Peter Hayden – Born a Trip
Mr. Peter Hayden parantaa kuin maito juoksuaan, levy levyltä hienompaa touhua. Tämä piti hankkia cd:nä ettei tarvitse nousta kääntämään levyä välillä.
9. Om – Advaitic Songs
Kyllästyin tähän bändiin Pilgrimagen jälkeen mutta Advaitic Songs palautti uskon. Saattaa hyvinkin olla Omin paras levy.
10. Testicle Hazard – Python in The Bowl
Keränen ja Marhaug aka ”Pohjoisen Incapacitants” tuottaa pelkkää laatua. Pettämätön tyylitaju näkyy myös kansitaiteessa.