Lautasella soi 26 minuuttia ehtaa grindia keskimäärin puolitoistaminuuttisilla kappaleilla. Soundit taas ovat selvästi lähempänä 90-luvun alun ruotsalaista death metalia, eli kovin kireää ja raapivaa äänimaailmaa ei ole tarjolla. Tummasävyinen ja raskas mättö kuulostaa hieman siltä kuin vanha Grave olisi vaihtanut tyyliä mutta jättänyt studiopöydän säädöt ennalleen.
Nasum, Rotten Sound ja vanhat britti- sekä ruotsikoohottajat tulevat mieleen. Sävyjä näin kiivaaseen rypistykseen ei parane liikoja toivoa, mutta mukana on rahtunen myös melodisempia riffejä ja crust/hc-sävyjä.
Turhan blastvoittoista meno on. Raivokkaasta mätöstä ei tahdo jäädä kummoisiakaan muistikuvia, vaikka session jälkeen hikeä pukkaakin.