Hassusti nimetty yhtye koostuu varttuneemmista suomalaisukoista, Tuple Salmela etunenässä. Vaikka porukan debyyttialbumi ilmestyy vasta nyt, sen juuret ulottuvat aina 1990-luvulle asti. Ryhmä esittää omien sanojensa mukaan melodista ja psykedeelistä rockia 1970- ja 1980-lukujen hengessä, ja sitähän tämä on.
Kappaleet kertovat enimmäkseen elävästä elämästä ja omista kokemuksista. Aiheista, joihin kuulijankin on helppo samastua. Levyn voisi jakaa kahteen osaan, joista ensimmäinen edustaa räväkämpää hard rock -poljentaa ja jälkimmäinen tunteikkaan haikeaa fiilistelyä. Kummallakaan osastolla ei kuulla mitään tajunnanräjäyttävää, mutta tällainen kepeämpi rokkaus toimii aina. Yksittäiset biisit eivät jää kovin vahvasti mieleen, mutta kokonaisuus toimii hienosti.
Soitto ei ole täysin tyylipuhdasta, mutta aidosti hyvä meininki korvaa pienet puutteet. Etenkin vauhdikkaampia biisejä kuunnellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Nimibiisi ja Love, Hurt, Anger and Joy sinkkuvalintoina ihmetyttävät hieman, sillä ne eivät edusta missään mielessä levyn parasta antia. Kehotankin ottamaan lohkaisujen sijaan kuunteluun koko teoksen.