Armaghin black/heavy metal on kuin suoraan Neat Recordsin katalogista revittyä. Yhtyeen toinen levy on kuin sekoitus Raveniä, Venomia ja Jaguaria, eli vanhan liiton hevimeiningillä mennään.
Modernimman soundin perään haikailevien korviin Armaghin säveltaide saattaa kuulostaa todella käppäiseltä, mutta itseäni pikemminkin viehättää tämänkaltainen antaumuksellinen merkkiuskollisuus ja heittäytyminen.
Perinnehevin palvonta voi kääntyä helposti itsetarkoitukselliseksi retroiluksi, jolloin lopputuloksesta jää usein pinnallinen maku. Armaghilla ei kuitenkaan ole tässä suhteessa hätää, sillä kaikesta välittyy tekemisen riemu ja aito palo asiaa kohtaan. Ja kun sävellyksissäkään ei ole juuri moitteen sijaa, orkesterin missio on varsin onnistunut.
Musiikki on melodista ja nyanssejakin löytyy, mutta samaan aikaan bändi on säilyttänyt ilmaisussaan tietyn raakuuden ja karheuden, mikä tekee Serpent Stormista nautittavan kokonaisuuden. Muutamat valikoidut blastbeatit tuovat mausteita toiselta vuosikymmeneltä, mutta juuri sopivissa määrin.