Ahavoituneiden äijien muodostama Dead Kosmonaut on tuore bändi, jonka musiikissa ei ole mitään tuoretta. Tämä vain hyvässä mielessä, sillä bändin näkemys monipuolisesta ja melodisesta heavy metalista on erittäin nautittava. Tyylikirjo on laaja, ja soitannassa on menneiden vuosikymmenten lämpöä.
Levyn tunnetuimmat muusikot lienevät kitaristi Frederik Folkare ja laulaja Per ”Hellbutcher” Gustavsson. Edellinen päristelee Unleashedin ja Firespawnin riveissä, kun taas Hellbutcher rähjäilee Nifelheimin keulilla. Mainitut bändit eivät Dead Kosmonautin toisella levyllä kuulu. Äärimmäistä ilmaisussa on korkeintaan asenne, josta kuulee rakkauden musiikin voimaan. Efekti saavutetaan ajattomasti soivalla heavyllä, joka ei pelaa niinkään energisyydellä vaan hivenen haaveilevalla ja mahtipontisella tunnelmalla.
Levyn ensimmäinen puolisko kuljetaan perinteisemmissä tunnelmissa. Esimerkiksi Iscariot’s Dreamissä sooloillaan ja lauletaan kuin Iron Maidenissä ikään kuulostamatta varsinaisesti kopiolta. Jälkimmäisellä puoliskolla puolestaan tapahtuu lopullinen lunastus. Kaksi yli kymmenen minuutin heilahtavaa raitaa pelaa aivan eri vesillä, ja erityisesti massiivinen päätosbiisi maalaa antaumuksella niin suuria kuvioita, että huh huh. Kappaleen soolot ja kohtalokkaat laulut kurkottavat suoraan kiertoradalle, ja musiikissa asuva tunnelma on kuin doomahtavampi versio Black Sabbathin Heaven and Hellistä.
Tätä suurempaa kehua on vaikea keksiä.