Vanha kunnon Suffocation. Tai siis se, mitä siitä on enää jäljellä. Jos oikein rankasti karsitaan, jäljellä on vain logo ja Terrance Hobbs. Alkuperäisukkoja bändissä ei ole enää yhtäkään, kun murinamestari Frank Mullen poistui vahvuudesta viitisen vuotta sitten.
Mullenin jättimäisiin saapikkaisiin on sujahtanut Disgorge-rumpali – kyllä, rumpali – Ricky Myers, joka toimittaa örinäasiansa vailla moitteen sijaa. Toki bändi menetti Mullenin myötä osan ainutlaatuisuuttaan.
Musiikillisesti Hymns from the Apocryphalla on paljon tuttuja Suffocation-elementtejä, mutta varsinaista vanhan liiton brutaalis-teknistä myllytystä se ei enää sisällä. Levy on soundimaailmaa myöten tiukasti tässä päivässä. Jykevä ja kristallinkirkas äänimaisema päästää eri instrumentit esille hienosti. Vaikka sooloissa on miellyttävää melodiaa aivan eri mitassa kuin klassikkoajan levyillä ja riffeistä löytyy sekä kerroksia että värejä, niin onhan tämä silti armotonta takomista.
Suffocation vuosimallia 2023 on kovien soittoniekkojen kopla. Kahdeksan uutta tappoa sahataan läpi niin että kitaran kaula savuaa. Päälle kun pistetään tämänkertainen Breeding the Spawn -versiointi Ignorant Deprivation, kuolofanin kelpaa taas olla olemassa.