Viikate
XII – Kouvostomolli
Spinefarm
Viikate on niitä kotimaisia kestonimiä, joiden uuden levyn suhteen tietää yleensä tasan tarkkaan, mitä tuleman pitää. Tämä on ollut aina enemmän tai vähemmän hyvä asia. Tällä kertaa se on hyvä ja hieman yllättäväkin. Kaksi edellistä julkaisua kun jätti hieman toivomisen varaa.
Hard rockin ja melankolian lähettiläät esittelevät tutunkuuloisen kattauksen eri puoliaan – voittopuolisesti parhaita sellaisia. On kauniin maanläheistä jolkotusta, rämäkämpää hevipoljentoa ja pohtivampia sointuliikkeitä. Melodioissa, riffeissä ja lyriikoissa löytyy yhä paljon, jopa tavallista enemmän, puhuttelevuutta. Ideoiden kierrätysfiiliksiltä ei tosin nytkään aivan vältytä, mutta tämä ei häiritse.
On mukava noteerata, että tavanomaisen Viikate-kaavan päältä löytyy uudenlaistakin uskallusta rahtuakaan identiteetistä menettämättä. Mainittu kulminoituu erittäin sisällöllisessä Musta, metalli & taivas -kappaleessa, joka antaa levylle huikean hienon lopun.
Kouvostoliittolaisten molli raikuu kuin aina, mutta mukavan elinvoimaisena. Viikatteen suomenkielisellä ja -mielisellä ilmaisulla on aina tilausta.