Avaa salojaan hiljakseen – arviossa Panzerfaust

Julkaistu Infernossa 6/2019.

01.10.2019
Panzerfaust
The Suns of Perdition, Chapter I: War, Horrid War
Eisenwald

Saksalaiselta panssarintorjunta-aseelta (ja ehkä vähän myös Darkthronen klassikkolevyltä) nimensä ottanut kanadalaisbändi soittaa maansa yhtyeille epätyypillisen kuuloista mustaa metallia. Panzerfaust ei yllättäen kuulostakaan miljoonannelta Blasphemy-kopiolta tai hienoja melodiakulkuja kutovalta Quebec-skenen aktilta.

Sodan ehtymättömästä lähteestä inspiraationsa ammentavan yhtyeen musiikissa kuuluu oma annoksensa Behemothia, mikä on helpointa kuulla laulaja Goliathin äänestä. Bändin musiikillinen ilmaisu sen sijaan muistuttaa enimmäkseen Belphegorista, joten Panzerfaustille luulisi löytyvän runsaasti potentiaalista kohdeyleisöä.

Aluksi ainoastaan pohjattoman tylsältä kuulostanut The Suns of Perdition… avaa salojaan hiljakseen ja paljastuu lopulta aika mielenkiintoiseksi albumiksi, jota ei ole onneksi pilattu liiallisella kestolla. Yhtye onnistuu vyöryttämään hieman päälle puoleen tuntiin monenlaisia tunnelmia aina pahaenteisestä fiilistelystä suoraan turpaanvetoon, joten kaikki aika käytetään tehokkaasti hyödyksi.

Panzerfaustin neljäs kokopitkä on hyvin tehtyä sodanmakuista black metalia, mutta konseptia voisi venyttää varmasti laajemmallekin. Levyn nimi antaa onneksi kertoa, että lisää on tulossa.

Lisää luettavaa