Sympata ja kannustaa pitäisi, vaan vallan vaikeaksi se on tehty. Progressiivista metallia jynssäävä Colonist on periaatteessa osaava, mutta meno kompastelee monin kohdin siinä määrin, että maaliin pitää raahautua väkisin.
Yhtyettä on sinällään harmi dumata, sillä siinä tuntuu olevan ainesta. Debyyttilevynsä on vain yksinkertaisesti tehty liian niukalla tuotannollisella panostuksella ja valmiusasteeseen nähden turhan aikaisin. Tiukkaotteisempaa luotsausta olisi tarvittu esituotannosta lähtien, sillä biisimateriaali jää kunnianhimoisista pyrkimyksistä – tai juuri niiden takia – jokseenkin näkemyksettömäksi ja hajanaiseksi, ihan jo kappaletasolla.
Biiseistä ei tunnu löytyvän punaista lankaa, mitä kaivataan toki myös perinteisiä rakenteita kaihtavassa ilmaisussa. Huomiota olisi pitänyt kiinnittää myös tekniseen skarppaamiseen ja materiaalin dynamiikkaan. Tunkkaiselta kuulostava äänimaailma ei auta asiaa.
Sinällään komeasti laulava Emil Kaukonen tuntuu kailottavan harmittavan yksitotisesti läpi albumin. Sama pätee oikeastaan koko levyyn, vaikka yritystä moniulotteisuuteen löytyy. Materiaalin ja ilmaisun puisevuus jättää turhan nihkeän kuvan totisesta torvensoittajasta yrittämässä vähän liikaa.