Reippaasti yli 20 vuotta soitellut Endstille on osoittautunut todelliseksi keskitasoisen black metalin kiintopisteeksi. Bändin metkut käytettiin loppuun viimeistään vuoden 2005 Navigatorilla, ja siitä lähtien uransa on ollut lähinnä vanhan kierrätystä ja varman päälle vetämistä.
DetoNation alkaa lupaavissa merkeissä, sillä avauskappale New World Lethargy on Endstilleltä huipputason veto. Musiikki palaa kuitenkin hiljalleen omalle, jopa hieman odotettua heikommalle tasolle. Levyn sota-aiheiden käsittely tuntuu aihepiirin tunnelataus huomioiden ainoastaan käsittämättömän tylsältä.
Endstillen musiikissa on paljon samaa kuin nykyisessä Dark Funeralissa, joten bändin kohtalainen suosio on ymmärrettävissä. Niin sanottu easy listening black metal saattaa suoda hetkellisen täyttymyksen tunteen, mutta nopeasti käy ilmi, ettei saksalaisbändillä ole käytännössä mitään annettavaa.
DetoNation ei ole missään nimessä maailman huonoin albumi, mutta tällaisen bulkkikaman julkaiseminen pistää kieltämättä pohtimaan, pitäisikö Endstillen jätkien miettiä ihan tosissaan, mitä porukka haluaa jatkossa tehdä.