Dynamiikka on kaventunut, tarttuvuus ja iskevyys vähentynyt – arviossa Black Royal

Julkaistu Infernossa 2/2020.

Black Royal
Firebride
Suicide

Tamperelaiskopla säväytti erinomaisella debyyttilevyllään Lightbringerillä (2018), jolla jyrättiin raskaasti Entombedin rokkaavamman käden polulla. Nyt meno on samaa, mutta raskaampana, valuvampana ja vähemmällä varioinnilla. Ja kun dynamiikka on kaventunut, tarttuvuus ja iskevyys on vähentynyt.

Bändi ryskyttää edelleen ahnaasti, mutta tuntuu lankeavan samaan ansaan kuin Entombed mörssäysheviin keskittyessään. Black Royalilla on otteissaan todella vankasti painoa ja raskautta, joita nyt vähemmälle jäävä kipakkuus tasapainotti ensilevyllä ansiokkaasti. Yhtye pyrkii paikkaamaan puutetta muilla keinoin, ja esimerkiksi avauskappale Covenin instrumentaatiossa on lisäsävyjä, jotka kieltämättä tukevat sen musertavaa tunnelmaa.

Kokonaisuutena vähän raskassoutuiseksi käyvällä levyllä on kelpo ralleja, joissa riffi määrää ja komennus vaatii tottelemista. Etukenoisesti deathrockaava Hail Yourself ja tehoriffillä varustettu, silkaksi doomiksi äityvä All of Them Witches potkivat ansiokkaasti, mutta osa biiseistä jää täi tervassa -tyyppiseen tilaan.

Yhtye on nyt ensilevyään tinkimättömämpi, mutta Firebride ei onnistu vastaamaan debyytin lataamiin koviin odotuksiin.