Ei himota kuunnella heti uudestaan – arviossa Weed Demon

Julkaistu Infernossa 4/2020.

27.08.2020
Weed Demon
Crater Maker
Electric Valley

Möyhydemonien toinen kokopitkä alkaa maukkaalla instrumentaalilla. Atmospheric Drag on kuin latinokitaralla höystettyä tuomiopäivän folkia. Seuraava Birthquake onkin sitten ehtaa doomia sludgemausteineen.

Ohiolaisbändin soundi on parilla sanalla sanoen rujo ja muhjuinen. Varsinkin rumpali Chris Windlen virvelisoundi kuulostaa todella piukalta. Bassareita ja kitaroita ei ole jiirattu Pro Toolsilla. Nelikon soitto huojuu ja keinuu sen verran paljon, että meininki on ilmiselvästi tarkoitushakuista.

Serpent Merchant jatkaa painostavalla tunnelmalla. Basisti-laulaja Jordan Holland murisee ja laulaa varsin rouheasti. Miekkosen ulosannista tulee mieleen Crowbar-ukkeli Kirk Windstein. Muutoin biisi on keskitien murjontaa. Kitaroihin kaipaisi lisää potkua.

Levyn ässä on nimikkobiisi, joka louhii kaiken tieltään. Pitkien, uhkaavien ja aavemaisten osioiden jälkeen bändi kiihdyttelee jopa blastbeateihin. The Elder Tree Pyre nostaa levyn keskitempoa, mutta levyn päättävä Sporelord on tykimpi niin riffeiltään kuin meiningiltään.

Crater Makerin biiseissä on hetkensä, mutta kokonaisuus jää uuvuttavaksi. Levyä ei himota kuunnella heti uudestaan.

Lisää luettavaa