Ei mitään sössötystä, vinkunaa tai nytkytystä – arviossa Frontin ep

Julkaistu Infernossa 6/2020.

Front
Antichrist Militia
Iron Bonehead

Neljän vuoden takainen debyyttipitkä Iron Overkill möyhensi kuulijoita äärimetallin eri laitoja hyödyntäneellä nyrkillä. Sen jälkeen lahtelaiset ovat keskittyneet satunnaiseen keikkailuun, ja uutta materiaalia kuullaan vasta nyt.

Ruuvia ei ole vuosien varrella välttämättä kiristetty, mutta siihen on lisätty kierre tai pari lisää. Pelko pois, sillä minkään sortin sössötystä, vinkunaa tai nytkytystä arsenaalista ei löydy vieläkään. Death ja black metalin tienoilla repivä sotaisa ryhmä ampuu yhä lyijyä kipakkaan tahtiin.

Motörheadiä ja tiettyä rokkaavuutta löytyy kuitenkin aiempaa enemmän. Mardukilta vaikutteita ottaneen blastkaaoksen ja rennommin juoksevan mätkeen yhdistelmä on ehkä yllätyksetön, mutta se toimii. Myös Angelcorpsen äärimmäinen nakutus on selkeästi läsnä sekä soundien että röyhkeästi silmille tulevan väkivallan muodossa.

Kymmenisen minuuttia mittavampana levyn olisi voinut julkaista pitkäsoittona. Toisaalta napakassa ep-mitassa levylle on onnistuttu luomaan selkeä kaari ja riittävästi vaihtelua ilman pahempaa toistoa. Vauhti ei ole koko ajan tapissa, vaan tankki tarjoilee sarjatulen ohella myös irtonaisempaa juoksua ja hitaampaa rouhintaa.

Jälki on tuhoisaa. Viiden varsinaisen kappaleen ja 22 minuutin jälkeen jää olo, että selkäänsä voisi ottaa vielä vähän lisääkin.