Soittopelien äärellä monitaitoisen Zombi-jäbän leffasoundtrack kuulostaa asiasta vähänkään jyvällä olevalle aika odotetunlaiselta. 1980-lukulainen kauhuperinne johncarpentereineen kuuluu selkeästi, mutta otteissa on läsnä myös nykyisyys.
Bliss ei ole suoranaisesti kuuntelulevy, vaan leffan tunnelmia tehostavaa scorea. Biisipohjaa on vaikea erottaa, eikä rytmisoittimia juuri kuulu, muitakin maltilla. Syntikkapatteri mouruaa, ulvoo, sihisee, vonkuu ja pulputtaa kiehtovasti, ja Moore tehostaa jännitteitä varsin komeasti muutamalla yllättävällä särökitararysäyksellä.
Koko 18 raidan kattaus ei ole pelkkää kauhua, vaan tunnelmissa ja nyansseissa on sen verran variaatiota, että elokuvallinen dramatiikka välittyy hyvin. Bliss on kokonaisuutena ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, vaikka siveltimenvedot ovat pitkiä ja kuuntelumusiikin puitteissa jotakuinkin abstrakteja. Scorefriikit nauttinevat tästä kosolti.