Ei yllätyksiä, hyvässä tai pahassa – arviossa As I Lay Dying

Julkaistu Infernossa 9/2019.

29.12.2019
As I Lay Dying
Shaped by Fire
Nuclear Blast

Kalifornialaisten nokkamies Tim Lambesis on saanut vankeuteen johtaneen sotkunsa selvitettyä, ja viisikko palaa tositoimiin seitsemän vuoden tauon jälkeen. Intro Burn to Emerge lämmittelee koneita, ja kakkosraita Blindedista yhtyeen tunnistaa välittömästi. Bändi ei ole juurikaan muuttanut reseptiään: levy on kokonaisuutena tutun tymäkkä ja iskevä.

Lambesis mörisee matalalta, ja basisti Josh Gibert laulaa kertosäkeet kovaa ja korkealta. Kitaristit Nick Hipa ja Phil Sgrosso riffittelevät tiukasti höystäen toimintaansa nopeilla sooloilla. Jordan Mancinon rummuttelu on totutun energistä, ja bändi käyttää bass-droppeja enemmän kuin laki sallii. 

Allekirjoittaneen kiinnostus As I Lay Dyingiin lopahti And Ocean Between Usin (2007) jälkeen, koska yhtyettä vaivasi ja vaivaa kaavamaisuus: kertsit ovat toki isoja mutta samalla ennalta-arvattavia. Kun bändi siirtyy mättämisestä melodiseen kertsiin ja takaisin, kaava alkaa puuduttaa jo levyn puolessavälissä. Silti esimerkiksi Gatekeeper ja My Own Grave ovat turboahdettua metalcorea paremmasta päästä, ja Take What’s Leftin kitaramelodiat jäävät takaraivoon.

Bändi on vireessä, mutta yllätyksiä se ei tarjoa – hyvässä tai pahassa.

Lisää luettavaa