Luxemburgilainen My Own Ghost on saanut toisen levynsä taustajoukkoihin tuottaja Hiili Hiilesmaan sekä niin ikään meritoituneen miksaajan Svante Forsbäckin. Yhtye edustaa melodista ja popkaavoitettua mutta raskaanpuoleista vaihtoehtorockia, johon on ripoteltu sekaan elektronisia elementtejä.
Levyltä löytyy sekä ilottelevia että surumielisiä kappaleita. Rumpali Michael Stein on sulavalla iskusateellaan menevimpien kappaleiden ehdoton hahmo, vaikka miehen eläväisyys on hilkulla läikkyä tässä kokoonpanossa hieman yli. Parhaimmillaan katkeransuloiset kertosäkeet edustavat aseistariisuvan toiveikasta ja tarttuvaa hyvän olon musiikkia melankolikoille.
Melodioista harva jää kuitenkin kummittelemaan korvakäytävään, ja vielä harvempi vetoaa luihin. Kappaleet ovat eri sävyistään huolimatta liikaa samalla pensselillä samoihin kehyksiin vetäistyjä. Kitaroiden irtiotot ja kokeilut koneilla jäävät vähäisiksi tunnelman elähdyttäjiksi, ja sovituksellisesti ansiokkaat taustanäpertelyt hautautuvat nimekkäästä tuotantomiehistöstä huolimatta liikaa muun soitannan alle. Pinnalle asti yltävät ideat eivät aina sovi aukottomasti äänimaisemaan, mutta ainakin ne rikkovat kliinisesti saavutettua harmoniaa.
Yleisesti ottaen levy seuraa tylsällä tavalla tunnetumpia, yhtä kesyjä ja toisaalta teatraalisia naiskeulakuvan omaavia tapauksia. Laulaja Julie Rodeschin ääni on tavanomainen, ja sen käytössä kuuluu jatkuva yliyrittäminen, mikä tekee tuplatuista kohdista ja ylä-äänistä usein narisevia. Taitoa kuitenkin löytyy, ja vaistomaisemmat hyräilyt hellivät korvia oikeinkin kivasti. Sanoituksia vaivaa banaalius.
Life on Standbyn sanoma arjen kahleista vapautumisesta jää hieman ironiseksi, sillä se on ajoittaisista sykähdyksistä huolimatta enimmäkseen riskitön, persoonaton ja laimea kokonaisuus.