Hail Satan, punainen lanka löytyi – arviossa Gorgoroth

Levyarvio julkaistu Infernossa 7/2015.

02.10.2015

Gorgoroth
Instinctus Bestialis

Soulseller
3_kirvesta

Norjalaisen blackin ikoneihin kuuluvan Gorgorothin ”uusi nousu”, Quantos Possunt ad Satanitatem Trahunt (2009), oli nolostuttavan huono levy. Se oli hengetön ja ponneton yritys riivata esiin jotain, joka oli kadonnut bändin ilmaisusta jo yli kymmenen vuotta aiemmin.

Odotukset Instinctus Bestialisia kohtaan eivät olleet suoraan sanottuna korkealla, mutta viimeinen reilut viisi vuotta on tehnyt yhtyeelle selkeästi hyvää. Merkittävin tekijä Gorgorothin tylymmälle soundille lienee kolmisen vuotta mukana ollut laulaja Atterigner, jonka karkeassa ilmaisussa on paikoin samoja rujoja piirteitä kuin Clandestine Blazen Mikko Aspan korinoissa.

Itse kappaleetkaan eivät ole lainkaan hassumpia, sillä kitaristi Infernus tuntuu löytäneen punaisen langan suhteellisen suoraviivaisen ja tarttuvan riffittelyn kautta. Erityisesti levyn alkupuolen pari ensimmäistä kappaletta iskee kovaa. Dionysian Ritea voisi kuvailla jopa loistavaksi.

Gorgoroth tuntuu heränneen vuosia kestäneestä horroksestaan ja tekee sen hyvin. Mikäli jotain erityisen huonoa on etsittävä, korvakuulolta napsitut sanoitukset ovat melkoista tuubaa turhanpäiväisine ”hail Satan!” -huutoineen, mutta eipä Gorgorothin sanoituksilla ole ollut aiemminkaan väliä. Levyjen kansipapereihin niitä on painettu 23-vuotisen uran aikana tasan nolla kappaletta.

Lisää luettavaa