Harvakseltaan kuultavat valonpilkahdukset tuovat onneksi laihaa lohtua – arviossa Bethlehem

Julkaistu Infernossa 5/2019.

Bethlehem
Lebe Dich Ler
Prophecy

Bethlehemin kolme vuotta sitten ilmestynyt nimetön albumi oli lähes täydellinen pakkaus yhtyeen 1990-luvun alusta asti tutuksi tekemää intensiivistä ja osin kokeellista dark metalia, joka on aina kulkenut täysin omia polkujaan.

Bändin jäsenistö on tavannut vaihdella, mutta yksi sen nykykokoonpanon ehdottomista vahvuuksista, Yvonne ”Onielar” Wilczynskan (Darkened Nocturn Slaughtercult) mielenvikaisesta riekkumisesta selkäpiihin menevään kuiskailuun ulottuva ääntely on onneksi yhä tallella.

Tässä yhteydessä ei todellakaan voi puhua mistään female fronted metalista, sillä suoritus ratkaisee, löytyi haarovälistä sitten lirputin tai ei. Wilczynskan käsittämättömän vokaaliakrobatian ansiosta Bethlehemin piinaavia tuntemuksia hienosti kuvaava musiikki nousee entistäkin vakuuttavammaksi.

Lebe Dich Leerin pinnan alla pirskahtelee tuttu hulluutta kohti puskeva epätoivo ja pimeys, mutta harvakseltaan kuultavat valonpilkahdukset tuovat onneksi laihaa lohtua.

Edeltäjäänsä verrattuna tunnelma ja sen toteutus on pitkälti sama, mutta jonkinlainen ”pehmustetussa sellissä toinen käsi pakkopaidan hihassa” -tyyppinen vapaudenrajoitustunnelma kappaleita tuntuu varjostavan. Tai sitten antidepressanttilääkitys on nyt kohdallaan siviilielämän kannalta paremmin, mutta luovuuden kannalta huonommin.

”Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä” lienee kohtuullisen osuva käännöstulkinta Lebe Dich Leeristä.