”Heppoisuudestaan huolimatta miellyttävää kuultavaa” – arviossa Paice Ashton Lordin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 7/2019.

Paice Ashton Lord
Malice in Wonderland
Edel

Deep Purple hajosi vuonna 1976, ja rumpali Ian Paice ja kiipparisti Jon Lord – neroja saroillaan – perustivat jammailubändin laulaja Tony Ashtonin, kitaristi Bernie Madsenin ja basisti Paul Martinezin kanssa. Yhtye julkaisi ainoan albuminsa 1977. 

Nopea tuotantotahti kieltämättä kuuluu, vaikka nämä sepät ovat sen tason pelimanneja, että kevyemmätkin ainekset saadaan rullalle maittavasti. Purplesta astetta jatsahtavampi ja soulimpi ote ja jopa humoristisen rento meininki toimivat kyllä mukavasti, mutta mitään ikimuistoista levyltä ei löydy. Harmi, sillä oikeasti rautainen materiaali olisi voinut olla tämän jengin käsissä todella kovaa valuuttaa.

Albumi ei saanut osakseen juuri minkäänlaista menestystä, joten kaavaillun kakkoslevyn kappaleet jäivät demotasolle. Kahdeksan demobiisiä ovat mukana paketissa, kuten vuoden 2001 julkaisullakin. Tuhnuisista soundeista huolimatta ne ovat ansiokasta kuultavaa, vaikka eivät eroa laadullisesti juurikaan debyytin materiaalista.

Heppoisuudestaan huolimatta Malice in Wonderland on miellyttävää kuultavaa. Ashtonin toteava laulu ja hymähdyttävä turinointi sekä maukkaat torvet tuovat Paicen ja Lordin yllättävän hillittyyn soittoon mukavasti uutta kulmaa. Purple-faneille levy on tutustumisen väärti, ja muuten suosittelut kohdentuvat niille, joille maittaa 70-lukulainen kepeämpi keskitien hard rock.