Hieno ja omaehtoinen osoitus loppumattoman tuntuisesta inspiraatiosta – arviossa Waltari

Julkaistu Infernossa 3/2020.

13.06.2020
Waltari
Global Rock
Metalville

Jo yli 30-vuotias helsinkiläisbändi on opittu tuntemaan kunnioitettavan kierona ja kameleonttimaisena oman tiensä kulkijana. Koskaan ei ole voinut tietää, millaisella alternative- ja crossover-tivolilla yhtye yllättää kuulijansa seuraavaksi. Tälläkään kertaa ei totisesti kuulla perinteistä raskasta rockia tai metallia.

Viime levyllään You Are Waltarilla (2015) seitsenhenkiseksi paisunut yhtye jatkaa samalla kokoonpanolla. Useamman kokin mukanaolo lienee nytkin pääsyitä levyn riikinkukkomaiseen kirjavuuteen. Sävellysten päävastuu on kuitenkin yhä bändin velmuilevalla kikkarapäällä, laulaja-alkuperäisjäsen Kärtsy Hatakalla. Miehen johdolla bändi pomppii härskisti musiikkityylistä toiseen genrerajoista vähät välittämättä.

Levyn nimi kuvaa mielestäni hyvin sen sisältöä ja erityisesti asennetta. Kaukaakin raskaan rockin ulkopuolelta estoitta ammennetut elementit painottavat, kuinka rock voi olla muodoltaan kaikille kuuluvaa globaalia sanomaa. Asiaa alleviivaa myös levyn runsas, eri tyylilajien laulajista ja soittajista koostuva vierailijakaarti.

Waltarin 14. levy on hieno ja omaehtoinen osoitus bändin loppumattoman tuntuisesta inspiraatiosta. Vaikka jokainen kappale ei kohoa aivan yhtä kiinnostavalle tasolle, levy saa hyvälle ja osin huvittuneellekin tuulelle. Erottuvimpina kimaroina näyttäytyivät sulavasti vuoropuheleva Skyline, takuuvarma menopala The Way ja koominen elektrokantri Going Up the Country.

Lisää luettavaa