Seitsemänkymmentäluvulle tähyilevää suomenkielistä hissutteluprogea soittava turkulaisviisikko on löytänyt itselleen erittäin kapean mutta lojaalin markkinaraon, jonka raameissa se pystyy varmasti porskuttamaan menestyksekkäästi niin kauan kuin tekijöillä riittää intoa ja hinkua.
Yhtye pyrkii kanavoimaan tiettyjä jo edesmenneitä suomalaisia sanoittajasuuruuksia ammentaen samalla protoprogetunnelmia maailmalta. Osumatarkkuus on oikeinkin hyvä, vaikka Suuliekki ei tuo pöydälle mitään erityisen omaperäistä, saati parannuksia klassikkoesikuvien kamaan.
Hienointa levyllä on sen pehmeä ja orgaaninen äänimaailma. Biisit on äänitetty studiolivenä, ja tavoitteena on selvästi ollut niin lempeänluonnollinen soundi kuin ikinä mahdollista. Tässä on saavutettu täydellinen napakymppi, ja jo pelkästään se tekee Suuliekistä aidon kuuntelunautinnon.
Sinänsä laadukas biisimateriaali jää kuitenkin loppujen lopuksi hieman yhdentekeväksi. Mikään levyn yksittäinen biisi tai elementti ei jää lähtemättömästi mieleen, vaikka kokonaisuutta kuunteleekin erittäin mielellään.