Hienoisesti haaveilevaa ja laiskaa rokintapaista menneiden aikojen hengessä – arviossa Joseph Tholl

Julkaistu Infernossa 9/2019.

22.12.2019
Joseph Tholl
Devil’s Drum
High Roller

Ensimmäisen soololevynsä julkaiseva Joseph Tholl omaa kokemusta viidentoista vuoden ja parinkymmenen julkaisun mitalta. Nimekkäin pesti löytyy Enforcerin kielisoittajan paikalta, mikä ei kuitenkaan ole vielä mikään myyntivaltti. Tarvitaan biisejä, hyviä ja muistettavia biisejä!

Niitä Devil’s Drum tarjoaa ikävän hintsusti. Nimekkäiden kamujen avulla toteutettu puolituntinen on rento, rajoista vapaa katsaus vanhemman ajan rokkaukseen. Ilmavasti soivat ja melodiset raidat eivät kuitenkaan rokkaa, vaan meno on hieman kuin puolivaloilla valittavaa vanhaa KISSiä.

Tempo on kautta levyn hidas tai korkeintaan miedosti hölkkäävä. Kun hikeä ja kiihkoa ei löydy, jäljelle jää lähinnä hienoisesti haaveilevaa ja laiskaa rokintapaista menneiden aikojen hengessä. Siinä on oma viehättävä tunnelmansa, mutta levyn soidessa huomaa ajattelevansa vähän väliä menetettyjä mahdollisuuksia. Että miksi tämäkin ratkaisu on jätetty ikään kuin kesken.

Black Birds ja In Eternal Rest yrittävät hieman reippaammalla otteella, ja jälkimmäinen toimisi sellaisenaan vaikka The Hellacoptersin levyllä. Muutoin Joseph Thollin sanoma jää vaillinaiseksi. Aivan kuin artistilla olisi tekemisen hajua ja päänsisäistä tyylitajua, mutta toteutus ei ole vielä hanskassa.

Lisää luettavaa