Äärimmäistä kuoloa päästelevät kypsyvät usein melko varhain. Cattle Decapitation on sikäli harvinaisuus, että se on päässyt todelliseen tekemiseen vasta varttuneella iällä.
Vuonna 1996 perustettu ryhmä aloitti suoraan sanottuna heikosti, mutta otetta parannettiin tasaisesti, kunnes Monolith of Inhumanity (2012) nosti yhtyeen uudelle tasolle. Elimellistä osaa näytteli rumpali David McGraw, joka nakuttaa Terrasitellakin kuin kone.
Ja koneeltahan koko bändikin nykyään kuulostaa. Epäinhimillisen kiivas, tarkka ja hiottu tykitys on sukua Abortedin ja Anaal Nathrakhin kaltaisten nimien musiikille, mutta bändillä on oma tunnistettava soundi.
Eikä se ole aivan helppo, sillä koukut eivät löydy niinkään tarttuvista riffeistä vaan rytmiosaston tikkauksesta sekä laulaja Travis Ryanin yhä monipuolisemmasta ja äärimmäisemmästä laulusta. Melkoisia ukkoja koko porukka, huh huh.
Tyyli itsessään on tuttu. Death Atlasin (2019) eeppisemmät sävyt ovat tälläkin kertaa mukana. Osa melodioista, esimerkiksi Scourge of the Offspringin kertosäe, ovat epätoivoisella tavalla pakahduttavan kauniita. Suorittaminen on hengästyttävää, mutta hyvällä tavalla.