Motörheadin kitaristina tunnettu Phil Campbell on touhunnut viime aikoina lähinnä oman jälkikasvunsa kanssa. Phil Campbell and the Bastard Sons sai aikaiseksi pari varsin kelvollista rokkikiekkoa, mutta miehen ensimmäinen varsinainen soololevy julkaistaan vasta nyt.
Ja millainen se onkaan! Old Lions Still Roar osoittaa Campbellin olevan paljon muutakin kuin turboahdettu moottoripääkitaristi. Musiikista kuulee miehen vaikutteet vuosikymmenten ajalta, aina klassisesta rockista raskaampaan ja hivenen metallisempaan riffittelyyn. Motörheadin perintöä ei varsinaisesti kuulla, mikä on luultavasti ihan tarkoituksellista.
Levyn aloittava kantrihenkinen tunnelmointi ei lupaa leijonia tai karjumista. Rocking Chair on kuitenkin niin hieno kappale, että ajatus koko levyn mittaisesta mies ja kitara -lurittelusta ei edes pelota.
Toisesta raidasta kuitenkin lähtee. Rob Halfordin tulkitsema Straight Up ampuu yksinkertaista ja tarttuvaa takomista, jota Campbell koristelee virkeänrikkaalla kitaroinnillaan. Samaa osastoa tarjoillaan Alice Cooperin ja Dee Sniderin erinomaisesti tulkitsemilla vedoilla.
Dynamiikkaa haetaan parilla raskaammin soutavalla raidalla, ja mukaan on saatu myös Whitesnaken hengessä kulkeva mainio herkistely – Left For Dead on itse asiassa niin pilluntuoksuista halailua, että on melkeinpä sääli, että itse Coverdale ei ole sitä luikauttamassa.
Levyn kruununa on terävästi ja kirkkaasti potkiva soundimaailma. Old Lions Still Roar pärjää kuitenkin ennen kaikkea kappaleillaan: Campbellin sävellykset ja hieno soitto ovat erittäin nimekkäästä laulajakatraasta huolimatta aina etualalla.