Ihan riemukas välityö – arviossa Black Stone Cherryn ep

Julkaistu Infernossa 8/2017.

Black Stone Cherry
Black to Blues
Mascot

Raskasta southern rockia jo viitisentoista vuotta veivannut kentuckylaisyhtye on tullut leimattua arveluttavasta genrestään huolimatta niin sanotusti hyvisten joukkoon. Bändin meno on lihaksikasta, ilmaisultaan sopivan jämerää ja hyvin sävellettyä, joten pienet etelän vaikutteet eivät ai

Kopla tahkoaa aikansa kuluksi pikkulevyllisen 60-lukulaisia enemmän tai vähemmän tunnettuja bluesralleja ja onnistuu ihan asiallisesti. Vaikka tarjolla on vanhoja Howlin’ Wolfin, Muddy Watersin ja Freddie ja Albert Kingin kipaleita, meno kuulostaa ihan Black Stone Cherryltä. Sinällään hommassa on onnistuttu ilmeisen hyvin, yhtye kun tavoitteli biisien tulkintoihin itse kirjoitettujen kappaleiden otetta raskain kitaroin höystettynä.

Hyviä biisejä ja railakasta tulkintaa olisi silti voinut tukea vähän perinnetietoisemmalla tuotannolla. Toki luennat ovat modernilla jytkysoundilla enemmän Black Stone Cherryä, mutta juurevuus tuntuu kärsivän turhan paljon. Tästä huolimatta ihan riemukas välityö.