Ilmavaa ja taianomaista – arviossa Golden Ashes

Julkaistu Infenossa 6/2019.

Golden Ashes
Gold Are the Ashes of the Restorer
Aurora Borealis

Nousua tekevän Hollannin black metal -skenen sisältä ponnahtaa jatkuvasti esiin toinen toistaan yksilöllisempiä julkaisuja, joiden joukkoon voidaan lukea myös Maurice de Jongin pyörittämän Golden Ashesin esikoislevy.

De Jong ei ole muusikkona aivan keltanokka, sillä miehen pitkältä meriittilistalta löytyy muun muassa hyvin huomiota saanut Gnaw Their Tongues. Yhdistävänä tekijänä miehen musiikillisissa projekteissa tuntuu olevan mustan metallin rajojen venyttäminen, mitä haetaan selkeästi myös Golden Ashesin parissa.

Kahdeksanbiisinen levy sisältää ilmavaa ja taianomaista musiikkia, jota ympäröi säröinen ja etäinen äänimaailma. Meiningistä tulee eittämättä mieleen Paysage d’Hiver, mutta Golden Ashes vaeltaa loputtomien lumihankien ja jääkenttien sijaan siellä, missä unimaailman ja arkitodellisuuden raja on kaikkein häilyvimmillään. 

Synkkyydestä ja kuolemasta ammentavalla Gold Are the Ashes of the Restorerilla ei ole varsinaisesti yhtään hyvää biisiä, mutta levyn tunnelma nappaa mukaansa huomaamatta, joten de Jong on onnistunut tehtävässään.