Jää harmittavan hienoisesti erinomaisesta – arviossa Aerodyne

Julkaistu Infernossa 11/2019.

Aerodyne
Damnation
Rock of Angels

Ruotsalaisesta heavy metalista päätellen sikäläiset imevät alan oppeja äidinmaidosta. Maasta on tullut toinen toistaan pätevämpiä ryhmiä, joiden ulosannista on vaikea keksiä mitään todellista valittamista. Toisen pitkäsoittonsa julkaiseva Aerodyne liittyy kunnialla hyvään seuraan, sillä yhtye sujahtaa vaivatta Encorcerin ja RAMin kaltaisten ryhmien sekaan.

Kotipaikkana toimii Göteborg ja soundeista vastaa itse Andy Larocque, joten lähtökohdissa ei pitäisi olla mussuttamista. Perinteitä hivenen modernimmin rouhivaan heavyyn sekoittava Damnation liikkuu letkeimmillään jossain hyväntuulisen ja ilmavan hard rockin tienoilla, mutta valtaosin tykitellään energisen ehtaa heviä.

Iron Maideniä ei kopioida, mutta soolo- ja harmoniapuolelta vaikutuksen voi bongailla. Ei haittaa! Mukana on myös reilumpaa kaahausta, mikä tuo mieleen kollegabändi Enforcerin varhaisemmat kiihdyttelyt.

Ei voi kieltää, etteikö näitä kavereita olisi erittäin mukava kuunnella. Nuorten jäppisten työnäyte on teknisesti täysin valmista kamaa, mutta sävellyspuolelle jää vielä pientä hiomista. Alun viehätyksen tasaannuttua levyn materiaali jää harmittavan hienoisesti erinomaisesta.

Osa kappaleista tuntuu tappobiisien väleihin pistetyiltä jäähdyttelyiltä. Päteviltä sellaisilta, mutta hieman mitäänsanomattomilta yhtä kaikki. Kokonaisuus on kuitenkin varsin lupaava, ja bändin otteissa on sellaista sulavaa vaivattomuutta, jonka myötä sävelkynän vielä terävöityessä saattaa olla luvassa vaikka mitä. Rohkeampia irtiottoja heavy metalin kliseistä tässä jää päällimmäisenä kaipaamaan.